Miesten ja naisten yhteisvessat ovat kampanjan arvoinen asia.
OululaisellaTaru Hallikaisella tuli taannoin mitta täyteen. Eikä vain kuvaannollisesti, vaan myös konkreettisesti. Hallikainen oli nimittäin miehensä kanssa Himin keikalla Teatrialla, kun narikkaan asti ulottunut naisten vessajono pakotti hänet hätäratkaisuun.
"Puoliso haki minut miesten vessaan: ´Tule sinne, siellä ei ole jonoa ja siellä on muitakin naisia.´ Mutta kun olin odottamassa vuoroani, järjestysmiehet tulivat häätämään naiset ulos miesten wc:stä."
"Miehet sanoivat järjestysmiehille, että ei kai se haittaa mitään, jos naiset ovat täällä. Järjestysmies vastasi, että ´Meitä haittaa´. Tämän jälkeen ovella seisoi vahti."
Suivaantunut Hallikainen vannoo paikan olevan boikotissa siihen asti, kunnes nainen pääsee tarpeilleen alle vartissa. Ja jotta viesti ei olisi pelkästään repivä vaan myös rakentava, hän on perustanut Facebookiin ryhmän "Unisex-vessoja lisää rock-klubeille ja ravintoloihin".
Ryhmään on tähän mennessä liittynyt viitisenkymmentä tasa-arvoisen vessa-aatteen kannattajaa. "Naiset kyllä tietävät jono-ongelman olemassaolon", pääideologi sanoo. "Olisi hyvä, että asiasta tulisi keskustelua, koska monetkaan ravintoloitsijat tuskin ajattelevat asiaa."
Nyt miehen kuuluu kommentoida, että pitkät vessajonot ovat toki toisen sukupuolen oma vika. Mitä jäävät sinne toilettiin meikkaamaan ja lärpättämään...
"Eiväthän naiset sitä siellä kopissa tee!" Hallikainen tulistuu. "Totta kai siellä, missä on peilit, naiset voivat olla hyvinkin kauan, mutta vessakopissa asiat hoituvat samalla nopeudella kuin miehilläkin."
Tarve asiointiin iskee kuitenkin tiheämmin. Syy tähän on yksinkertainen: anatomia.
"Naisilla on pienempi virtsarakko. Sitä ei vain huomioida järjestelyissä."
Teatrialla jotkut jonottajat lähtivät pihalle tarpeilleen. Hallikaisen kaveri tarjosi ratkaisuksi tupakkapaikkaa tai tuoppia. Voiton vei tuskallinen alistuminen.
"En lähtenyt tupakkapaikalle kykkimään tai tehnyt tuoppiin, vaan jonotin. Aviomies joutui odottamaan minua tolpan juurella puolisen tuntia, enkä sen jälkeen juonut mitään, koska en halunnut vessajonoon."
Siis tässähän kärsii jo ravintolan tuloskin!
Pikaisen kyselytutkimuksen mukaan Hallikaisen resepti, unisex-vessat, kohtaa kuitenkin monia estoja. Yllättäen asialla ovat hänen kanssasisarensa, jotka tekevät tästäkin asiasta turhan mutkikkaan. Pedon kuulemissa kommenteissa
p pelätään, että miehet täplittävät pytyn reunat, minkä vuoksi unisex-vessoissa pitäisi olla esimerkiksi pöntön yläpuolelle viritetty säleikkö tai muu mekanismi, joka pakottaisi kaikki asioijat istuma-asentoon
p vaaditaan eriöihin käsidesiä, jotteivät miehet koskisi ovenkahvaan "vehkeisillä käsillään", mutta torjutaan käsienpesualtaat, jottei koppeihin jäätäisi asumaan
p edellytetään äänieristystä tai tarpeeksi peittävää musiikkitaustaa, jotteivät omat luonnonäänet kauhistuttaisi vastakkaista sukupuolta.
Hallikaisen ratkaisu nipotukseen on valinnanvapaus: isompien vessojen tulisi olla unisex-mallia, mutta pikkusielut saisivat käydä pienemmissä, pelkästään miehille tai naisille varatuissa vessoissa - ja jonottaa vaikka tunnin, jos niin haluavat.
Entäpä epäily, etteivät molemmille sukupuolille tarkoitetut toiletit sovellu kaikkiin paikkoihin näiden asiakaskunnan vuoksi? Otetaan nyt vaikka Sarkka, jonka naistenvessassa nähdyt parimetriset piereskelevät harpyijat kauhistuttaisivat karskimpaakin kaveria.
"Kieltämättä", Hallikainen naurahtaa. "Se vaatii... ei liian hienohelmaista porukkaa, mutta sitä, että voi käydä pelkäämättä."