Pääministeristä on tullut Suomen poliittisen järjestelmän keskeisin toimija. Vuonna 2000 voimaan tullut perustuslaki sinetöi sen. Presidentin valtaoikeuksia sisäpolitiikassa karsittiin ja kansainvälisen politiikan osalta kavennettiin.
Menneisyys ei helposti pyyhkiydy mielestämme. Tasavallan presidenttiä pidetään kansalaisten keskuudessa edelleen maan hallitsijana.
Presidentti Tarja Halonen on vahvan henkilökohtaisen karismansa ansiosta kansalaisten mielestä merkittävämpi vallankäyttäjä kuin hänen edeltäjänsä, laajemmin valtaoikeuksin varustettu Martti Ahtisaari.
Halonen on pärjännyt presidenttinä "poliittisessa julkisuuspelissä" hyvin. Ihmiset kuitenkin kunnioittavat Halosta, vaikka hän on arkipäiväistänyt presidenttiviran hoitoa. Kaikkia ei ole miellyttänyt hänen tapansa uudistaa presidentti-instituutiota.
Nykyinen pääministeripuolue, SDP on ryhtynyt korostamaan pääministerin asemaa. Demarit kruunasivat viime torstaina puheenjohtajansa Paavo Lipposen pääministeriehdokkaaksi.
Pääministerin keskeisen aseman johdosta kansalaisilla on avoimessa demokratiassa oikeus tietää ketä henkilöä eri puolueet tälle paikalle tarjoavat. Viime hetken neuvottelujen mustat hevoset eivät sovi avoimeen demokratiaan Näin kruunausta perusteli SDP:n varapuheenjohtaja, ministeri Tarja Filatov. Demareiden perustelut pääministeriehdokkaan nimeämisestä kuulostavat järkeviltä.
Keskusta ja kokoomus ovat vastanneet, että puolueen korkeimman päättävän elimen eli puoluekokouksen valitsema puheenjohtaja on luonnollisesti pääministeriehdokas. Porvaripuolueiden mielestä SDP:n puoluevaltuuston pääministerikruunaus on julkisuustemppu.
Suomalaiset eivät pääse valitsemaan eduskuntavaaleissa maan merkittävintä vallankäyttäjää samalla tavalla kuin esimerkiksi britit kaksipuoluejärjestelmässä.
Puolueet neuvottelevat ja päättävät hallituspohjasta ja pääministerin nimestä. Hallituksen muodostamisen avaimet ovat perustuslain mukaan eduskuntaryhmien näpeissä.
Suurimmat ryhmät ovat ennakkoon sopineet, että suurimman eduskuntaryhmän nimeämä henkilö avaa hallitustunnustelut. Tämä ei välttämättä ole puolueen puheenjohtaja. Toisaalta suurin eduskuntaryhmä voi ajautua jopa oppositioon.
Vaalituloksen lisäksi hallituspohjaan vaikuttavat puolueiden yhteistyösuhteet ja ohjelmaneuvottelut. Suurin puolue pystyy sanelemaan vain alun marssijärjestyksen.
Osa demareista oli vielä viime keväänä valmiita siirtämään Lipposen romukoppaan. Napina ja nurina itsevaltiaaksi syytettyä Lipposta kohtaan on yllättäen vaiennut. Uhka oppositiosta saa rivit helposti suoriksi.
Lipposen kruunaaminen pääministeriehdokkaaksi oli taktisesti älykäs veto demareilta. Vaikka tapahtumaa voi helposti irvailla ja vertailla pohjoiskorealaiseen henkilöpalvontaan, äänestäjien silmissä se saattoi vahvistaa Lipposen arvovaltaa.
Puheenjohtajan imago ja karisma vaikuttavat jossain määrin äänestyspäätökseen. Mikään puolue ei ole kuitenkaan yksi ihminen, vaikka valta yleensä kasautuu puolueen puheenjohtajan käsiin.
Keskustan Anneli Jäätteenmäki ja kokoomuksen Ville Itälä joutuvat kovaan testiin, kun vaalitaisto alkaa televisioväittelyineen. Lipponen voi päihittää heidät vahvalla kokemuksellaan.
Kallistuuko kansa helposti tuttua ja turvallista? Maailman levottomuudet voivat vahvistaa kokeneen pääministerin asemaa. Toisaalta kansa saattaa janota uusia kasvoja.
Suuri osa äänestäjistä odottaa myös selkeitä vastauksia arkipäivän epäkohtiin. Ratkaisevaa on, miten "pääministeriehdokkaat" kykenevät viestimään uskottavasti poliittisen sanomansa.