Yksi näyteikkuna lohipolitiikan umpisolmuihin avattiin Torniossa torstaina. Maa- ja metsätalousministeriön asettama ja maaherra Hannele Pokan johtama työryhmä ryhtyi remontoimaan jo valmiiksi neuvoteltua uutta rajajokisopimusta, josta Suomi ja Ruotsi pääsivät virkamiestasolla sopimukseen alkuvuodesta.
Ruotsin hallitus ennätti helmikuussa myöntää valtuudet sopimuksen allekirjoittamiseen, mutta Suomen hallituksessa sopimus karahti kiville pohjoisesta tulleen ankaran vastustuksen vuoksi.
Tornionjokea koskevan sopimuksen valmisteluvaiheessa pohjoisen ääni kantoi heikosti virkamiesten neuvottelupöytiin. Uuden sopimuksen kalastusmääräysten pelättiin myös olevan uhka Tornion- ja Simojokien luonnonlohelle.
Yksimielisyys mahdotonta
Pokan työryhmällä on aikaa syyskuun loppuun tehdä rajajokisopimukseen kalastusta koskevia muutosesityksiä. Ruotsi on ilmoittanut, ettei se vastusta paketin avaamista kiistakohdista uusille neuvotteluille.
Jo ensimmäinen kokoontuminen osoitti, että yksimielisen esityksen tekeminen lienee yhtä mahdotonta kuin ennenkin. Ikuinen rajalinja meri- ja jokikalastajien kesken ei ole mihinkään liikahtanut, vaikka sopuun vedottiin myös perjantaina.
Torniolainen rannikkokalastaja Pekka Kalla ilmoitti puhuvansa myös suomalaisten ja ruotsalaisten ammattiveljiensä suulla ja vaati sopimuksen hyväksymistä sellaisenaan.
"Muuten sopimusta ei saada ikinä voimaan. Tätäkin neuvoteltiin kuusi vuotta", Kalla perusteli.
Jos sopimukseen saadaan luonnonlohikannan äkillistä romahtamista koskeva "katastrofipykälä", sen sisältö on Kallan mielestä yksiselitteinen: lohen pyynti joessa on rauhoitettava kokonaan, jotta kala pääsee kutualueilleen. Meripyyntiin ei silloinkaan pidä kajota, koska kyse on elinkeinosta.
Yksityiskohtaisiin muutosesityksiin ei ensimmäisessä kokouksessa vielä menty. Päälinjana pidettiin säännösten selkeyttämistä, mikä auttaa valvontaa erityisesti joella.
Kielimuurin vuoksi esimerkiksi samaa kalastusvälinettä voidaan kutsua rajan eri puolilla aivan erilaisilla ja harhaan johtavilla nimillä.
Vaellusreittien selvittämiseen ei varoja
Tutkija Atso Romakkaniemi riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta kertoi, ettei laitoksen varoilla pystytä selvittämään lohen vaellusreittejä Tornionjokisuulla ja Haaparannan puoleisilla merialueilla.
Selvitystä vaikeuttavat ruotsalaisen Kalix-joen nousulohet. Jokien lohikannat ovat geneettisesti niin samankaltaisia, että ne voi erottaa toisistaan vain laboratoriotutkimuksissa.
Tutkija Atso Romakkaniemi kuitenkin uskoi, että lohet haeskelevat Tornionjokisuulla nousuväylää eikä niillä ole yhteistä vaellusreittiä.
Vain jämät
tulevat pohjoiseen
Perämeren rannikkokalastajat ja jokikalastajat joutuvat joka vuosi tappelemaan keskenään lähes tyhjästä eli muutaman prosentin siivusta joen tuottamasta lohikannasta.
Yksin Itämeren avomerikalastajat nostavat lähes 80 prosenttia Tornionjoessa syntyneistä lohista ja Pohjanlahden kalastajat kymmenisen prosenttia.
Perämeren pohjukan rannikkokalastajat ja jokikalastajat saavat kumpikin ylös noin viiden prosentin siivun joen tuottamasta lohisaaliista.
Tornionjoki on poikastuotannoltaan Itämeren paras lohijoki. Se tuottaa vuodessa 600 000 vaelluspoikasta, joista noin 100 000 elää kalastettavaan kokoon. Tästä kannasta pyydetään vuodesta riippuen 65-80 000 lohta.