Koko lehtiala kohahti torstaina, kun erkkolainen Talous-Sanomat kertoi, että vauras jyväskyläläinen Keskisuomalainen-konserni ja helsinkiläinen Alma Media miettivät yhdistymistä. Jos niin olisi käynyt, helsinkiläinen Sanoma Osakeyhtiö olisi saanut vakavan haastajan, lähes itsensä kokoisen lehtikonsernin. Uusi yhtiö olisi ajanut liikevaihdollaan jopa Yleisradion ohi. Se olisi ollut kova juttu Suomessa.
Vielä suurempi kohahdus kävi perjantaina, kun Keskisuomalaisen hallitus kaatoi yksimielisesti fuusiosuunnitelman, jota se oli pohtinut Alman kanssa jo kuukausia. Markkinoilla oletettiin yleisesti, että taannoin MTV:n ruotsalaisille myynyt ja sen takia rahassa kylpevä Alma tekisi Keskisuomalaisen omistajille houkuttelevan tarjouksen. Niin rahakkaan, että muut arvot menettäisivät merkityksensä keskisuomalaisten punninnassa.
Keskisuomalaisen kurssi pomppasikin komeasti pörssissä heti uutisen jälkeen, mutta setelinkuvilla ei ollutkaan toivottua tehoa. Se oli melkoinen yllätys, koska rahan takia on lehtialalla tehty viime vuosina kaikenlaista kummaa. Tämän operaation takapiruina hääri vielä sellaisia tunnustettuja aivoja kuin Sammon Björn Wahlroos ja hänen luottomiehensä Kari Stadigh. Sampo on Alman suuri omistaja, ja yleensä kaikki mihin Wahlroos on koskenut, on muuttunut kullaksi.
1990-luvulla vallattiin lehtitalojen nurkkia. Sittemmin nuo vihamieliset valtausyritykset ovat muuttuneet rationaalisiksi laskelmiksi siitä, millä tavoin omistuksia järjestelmällä mediayhtiöstä saataisiin vielä kannattavampia. Voimien yhdistäminen ja kustannusten karsinta ovat järkevää toimintaa oloissa, joissa lehtien levikit eivät kasva.
Keskisuomalaisen ja Alman kombinaatiofuusiossa olisi ollut kyse tällaisesta yhteisen hyvän hakemisesta. Keskisuomalaiset tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että omistajien edut voidaan turvata ainakin toistaiseksi myös maakunnalliselta pohjalta. Keskisuomalaiset kavahtivat myös sitä, että heistä olisi tullut uudessa konsernissa tosiasiallisesti almalaisten renkipoikia.
Vaikka Keskisuomalaisen hallituksen itsenäisyyslinjaus perustui ensi sijassa taloudellisiin motiiveihin, siinä voi nähdä välillisesti myös muita arvoja. 125-vuotias Keskisuomalainen on Suomen vanhimpia sanomalehtiä. Esimerkiksi Kaleva on "vasta" 107-vuotias. Jyväkylän aviisi on tunnettu seinäjokisen Ilkan tavoin siitä, että se on rummuttanut maakunnallisuuden ideologiaa iät ja ajat - välillä naiiviuteen asti.
Vaikka Keskisuomalaisen linjassa tuskin olisi tapahtunut fuusion takia mitään olennaista muutosta, maakunnallinen ideologia olisi kokenut kovan kolauksen, jos konsernin johto olisi siirtynyt Helsinkiin, jossa toimivien lehdentekijöiden motiiveissa ja tarkoitusperissä Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen ei ole nähnyt pitkällä ja komealla urallaan juuri mitään hyvää. Fuusion jälkeen olisi tarvittu kaiken maailman sanaseppoja selittämään uutta helsinkiläistä omistajatodellisuutta Keskisuomalaisen lukijoille ja ilmoittajille.
Sama ongelma on ollut myös Keskisuomalaisen omistukseensa hankkimilla Savon Sanomilla, Iisalmen Sanomilla ja Warkauden Lehdellä. Jyväskylässä nämä pääkallonpaikan ja alueellisten lehtien väliset ristiriidat tunnetaan hyvin.
Niin sanonut alueiden ykköslehdet Kalevaa myöten on perustettu Suomessa aivan muista syistä kuin rahantekokoneiksi. Ne syntyivät puolueiden äänitorviksi ja yhteiskunnallisiksi agitaattoreiksi.
Poliittisen lehtikonseptin kuolinkouristukset alkoivat jo 1950-luvulla, ja nykyisin kaikki suuret sanomalehdet ovat julistautuneet sitoutumattomiksi. Viimeksi niin ovat tehneet Keskisuomalainen ja eräät muut keskustan lehdet, joskin linjanmuutoksen uskottavuuskynnyksen ylitys on niillä vielä kesken. Bisnestä se ei ole kuitenkaan haitannut.
Sanomalehdet ovat yhä yhteiskunnallisia vaikuttajia, mutta sille ei lasketa ainakaan ääneen arvoa niissä kabineteissa, joissa omistusjärjestelyjä mietitään. Se ihmetyttää, koska samat pelimiehet ja -naiset käyttävät kyllä lehtiä vaikutuskanavinaan ja pitävät tärkeänä, mitä heistä kirjoitetaan.
Tätä voi kai tulkita vain niin, että omistusten aggressiivisia järjestelijöitä kiinnostaa lehdissä ennen muuta pikavoittojen mahdollisuus. Alma Media toteuttaa innokkaimmin tätä linjaa Suomessa. Keskisuomalaisen omistajille näin suoraviivainen ajattelu ei kelvannut. Alma on saanut rukkasia myös Turusta, Lahdesta ja Joensuusta - ja sen edeltäjä jo viime vuosikymmenellä Kalevasta.
Silti on selvää, etteivät omistusjärjestelyt lopu muutamiin takapakkeihin Almassa tai muissa mediayhtiöissä.