Suomen valtiontalous on pantu laman jälkeen kuntoon budjettikehyksillä, jotka ovat kuitenkin kuin pakkopaita poliitikoille. Nykyinen kehyskäytäntö onkin nyt saanut ensimmäisen kerran vakavan haastajan eduskunnasta.
Eduskunta lähetti päättyneellä viikolla hallitukselle tiedoksi ja tarpeellisia toimenpiteitä varten valtiovarainvaliokuntansa mietinnön, jossa kyseenalaistettiin nykyinen, lamavuosista lähtien noudatettu valtion menojen kehysbudjetointi. Vaikka valiokunnan mietintö on kirjoitettu maltillisesti eikä siinä kyseenalaisteta itse pääasiaa eli vaalikauden kattavia menokehyksiä, se on merkittävä poliittinen asiakirja.
Se on nimittäin ensimmäinen vakavasti argumentoitu haaste nykyiselle tiukalle kehysmenettelylle sen 15-vuotisen olemassaolon aikana. Keskustan Markku Kosken ja SDP:n Matti Ahteen johdolla valmistellussa valiokunnan mietinnössä vaaditaan väljyyttä ja joustavuutta budjettikehysten sisälle sekä mahdollisuutta kehysten uudelleenarviointiin vaalikauden aikana.
Valiokunta haluaisi kehyksiin nykyistä enemmän väljyyttä ensi vaalikaudella. Suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että valtion pitäisi panna enemmän rahaa palamaan. Valiokunta nostaa eritoten esille liikenneväylien budjettirahoituksen, jota se pitää riittämättömänä. Sen mielestä liikenneinvestointeja pitäisi voida lisätä hallituskauden aikana, jos tarvetta ilmenee ja lähtötaso on jäänyt liian matalaksi. Valiokunta esittää myös liikenneinvestointeja varten yhtä vaalikautta pitempää linjausta.
Valtiovarainvaliokunta sai vastakaikua korkealta taholta, kun sen ajatus putkahti yllättävän nopeasti esiin valtiovarainministeri Eero Heinäluoman puheessa eduskunnassa viime maanantaina. Yleensä budjettiministerien tapana on ollut painaa kaiken varalta jarrua, kun eduskunnasta on esitetty määrärahojen lisäyksiä -- ja niitähän piisaa etenkin vaalien alla.
Heinäluoma tuntui ymmärtävän valiokunnan perusideaa eli sitä, että tiukan kehyksen ulkopuolelle siirrettäisiin uusia, pitkäjänteisesti kasvua lisääviä menoja. Siirto olisi kuin poliittinen lottovoitto. Kehyksen ulkopuolisiin menoihin kun voidaan kohdentaa juuri sellaista poliittista harkintaa, mistä kaikki kansanedustajat unelmoivat aidossa siltarumpupolitiikan hengessä.
Mikäpä olisi mieluisampaa kuin päästä kertomaan omaan vaalipiiriin, että tämä silta tai tie tulee teille meidän puolueemme sitkeiden ponnistelujen tuloksena. Kun niin sanottuja joululahjarajoja ei enää ole, liikenneinvestoinnit ovat nousseet kansanedustajien toivelistan kärkeen irtopisteiden keräilyssä.
Kehysbudjetoinnista tuli kirosana Suomeen politiikkaan lamavuosina, jolloin Esko Ahon hallitus joutui leikkaamaan valtion menojen kasvua noin 20 miljardin markan edestä. Temppu tehtiin Raimo Sailaksen ja Erkki Virtasen esittämän listan pohjalta ja pitämällä menojen kasvu kurissa kehysten avulla.
Kehysbudjetointi on raaka ohjauskeino. Hallitus päättää nimittäin jo helmi- tai maaliskuussa valtion menoista seuraavalle vuodelle eikä elokuussa, kuten ennen. Kun menokatot on lyöty lukkoon, ministeriöiden määrärahat puristetaan kehykseen. Riihestä on tullut pelkkää viimeistelytilaisuus.
Eduskunnalla on lopullinen budjettivalta, mutta myös se on pystytty pitämään suhteellisen hyvin kurissa ja herran nuhteessa kehysten avulla. Niitä kun ei ole lupa ylittää, ei ainakaan paljon. Kehykset toi Suomeen Harri Holkerin sinipunahallituksen aikana silloinen valtiovarainministeriön apulaisbudjettipäällikkö Erkki Virtanen, nykyinen kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö. Idea oli otettu eräistä Euroopan maista.
Menokehykset ovat kelvanneet Holkerin hallituksen jälkeen Ahon porvarihallitukselle, kahdelle Paavo Lipposen hallitukselle sekä nykyiselle keskustan johtamalle hallitukselle. Tuoreen kehyksiä koskeneen eduskuntakeskustelun perusteella näyttää kuitenkin siltä, ettei kehyskäytäntö eläöä nykymuodossaan vain tämän vaalikauden.
Kehysmenettelyä on uudistettu kerran. Se tapahtui nykyisen hallituskauden alussa valtionvarainministeriön esityksestä. Silloin päätettiin siirtää eräitä menoja kehyksen ulkopuolelle.
Kyseessä oli puolustuksellinen toimi, joka tähtäsi siihen, että budjettikuri pitäisi paremmin. Nyt valtiovarainvaliokunta haluaa soveltaa samaa ideaa mutta kurin höllentämiseksi. Sitä tuskin voi tulkita muuten kuin keskustan ja SDP:n jakopoliitikkojen haasteeksi tiukalle budjettipolitiikalle.
Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu, sillä päätökset ensi vaalikauden kehyksistä tekee seuraava hallitus, ja myös Heinäluoman johtama valtiovarainministeriö lähtee liikkeelle. Se valmistelee virkamiestyöryhmässä oman esityksensä kehyskäytännön jatkosta uuden budjettipäällikön Hannu Mäkisen johdolla ensi vuoden alkuun mennessä. Virkamiehet tuskin luopuvat hyviä tuloksia tuottaneesta ohjausmenetelmästä helpolla.
Vasemmistoliitto selvitti Suvi-Anne Siimeksen lähdöstä syntyneen kriisinsä ilman repiviä julkisia riitoja. Järjestöaktiivit osoittivat, ettei sota yhtä naista kaipaa. Martti Korhosen voitto puoluekokouksessa oli vakuuttava, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Puolueen todellinen testi on maaliskuun eduskuntavaaleissa. Silloin paljastuu puolueen kentän todellinen kanta.