Taimenen tyrskykalastusaika on nyt parhaimmillaan. Taimenten sanotaan tulevan talven koittaessa katsomaan rannalle satanutta lunta. Taimen on urheilukalastajien suosikki: se on siiman päässä voimakas taistelija ja kaiken lisäksi maukkaimpia kalojamme. Sisälahtiin ja ulkosaariston laitamille taimen palaa vesien viilettyä.
Rannikolle istutetut taimenet eivät hakeudu virtavesiin, vaan vesien viiletessä ne liikkuvat ensin syvien vesien äärellä karikoiden, niemien, matalikkojen ja kivikoiden ympärillä. Myöhemmin, pakkasöiden myötä, niitä on samantyyppisillä paikoilla jopa vain metrin parin syvyisessä vedessä.
Tyypillisiä ottipaikkoja, hot spotteja, ovat vedenalaiset karikot, jotka merkkaavat lakensa aallokon vyöryessä. Taimen nimittäin vaatii viihtyäkseen runsashappista vettä. Suuret reittijärvet, rannikoiden tyrskyrannat sekä virtaavat happipitoiset joet ja purot ovat sille mieluisimpia elinympäristöjä.
Suomalaisten asiantuntijoiden artikkelit antavat tietoja niin taimenen, lohen, siian ja muiden jalokalojen kuin hauen ja silakan kalastuksesta ja hyvien kalapaikkojen tuntomerkeistä Weiling + Göösin uudessa suurteoksessa Kalavesillä. Artikkelit taimenesta ja sen kalastuksesta ovat kirjan päätoimittajan professori Hannu Lehtosen sekä kalastustoimittajien Veikko Rinteen, Risto Jussilan ja perhokalastuksesta toimittaja Pertti Kanervan.
Taimen kohti rannikkoa
Mereen vaeltaneet tai nykyisin yhä useammin sinne istutetut taimenet matkaavat harvoin kovin kauas.
-- Kaikki Suomen merialueella tehdyt taimenmerkinnät huomioiden on joka kolmas pyydystetty kala tavattu 10 kilometrin säteellä merkintäpaikasta ja 50 kilometrin sisältä jo kolme taimenta neljästä, kirjoittaa professori Lehtonen.
Rannikkovesillä taimenilla on todettu olevan vuodenaikaisvaelluksia kohtisuoraan rannikkoa kohti. Kesäisin taimenet oleskelevat ulompana ja syvemmissä vesissä kuin kylminä vuodenaikoina. Siirtyminen ulkosaaristoon alkaa pian jäiden lähdettyä ja palaaminen ajoittuu syksyllä vesien kylmenemiseen.
Kulkusuunnat rannikolla eivät kuitenkaan ole sattumanvaraisia. Pohjanlahdella taimenet ovat uineet pohjoista kohti heti istutuksen jälkeen. Suomenlahdella suurin osa on vaeltanut länteen. Myös siirtymistä Pohjan- ja Suomenlahden poikki tapahtuu jossain määrin.
Ennätystaimen 16,2 kiloa
Suomen ennätystaimen ui verkkoon Helsingin edustalla helmikuussa 1977. Se painoi 16,2 kiloa ja mittaakin oli kertynyt peräti 104 senttiä. Pääosa yli 11--12 kilon taimenista on tarkemmissa tutkimuksissa osoittautunut miltei aina lohiksi, mutta tämä ennätyskala oli professori Lehtosen mukaan kiistatta taimen.
Vaikka taimen voi saavuttaa näinkin suuren koon, se on kalana melko lyhytikäinen. Vanhin Suomen vesistä tavattu taimenyksilö on 12 vuotta vanha, pikkusiioilla itseään ravinnut yksilö, joka on pyydetty Inarijärveen laskevasta Juutuanjoesta.
-- Ykkösviehe meritaimenelle on kapea ja verrattain raskas lusikkauistin, joka kestää nopeaa kelaamista, neuvoo kalastustoimittaja Veikko Rinne.
Haukivieheelle metalliperuke
Syksy on myös suurhauen virvelöintiin parasta aikaa etenkin merellä. Kun aitoa kylmänveden kalastusta on keväällä vain muutama päivä, syksyllä sitä on jopa toista kuukautta.
Kalastustoimittaja Risto Jussilan kokemusten mukaan haukien liikehdintä lisääntyy vesien viiletessä ensimmäiseksi syvänteiden penkoilla:
-- Tyypillistä on, että haukia kertyy runsaslukuisesti 4--10 metrin syvyyteen. Jos näille paikoille osuu, saalista tulee myöhäiseen syksyyn.
-- Useimpien oivallisten haukivieheiden paino asettuu 20--40 gramman välille. Parasta siimaa on venymätön monikuitusiima, paksuudeltaan 0,30-0,35 milliä. Haukivieheen ja siiman välissä on käytettävä vähintään vaaksan mittaista metallista peruketta. Vieheen tulisi uida hitaasti ja vähäeleisesti, selvittää puolestaan Veikko Rinne.