Oululainen taidemaalari ja taikuri Veikko "Weikko" Törmänen kertoo olevansa kömpelö: hän kuulemma rikkoo astioitakin tiskatessaan. Pelikortit kuitenkin pysyvät kädessä. Liinoista, palloista ja kolikoista aikaisemmin kiinnostunut taikuri on nyt keskittynyt korttitemppuihin.
"Päädyin pelikortteihin, koska pakkaa on mukava kuljettaa mukana. Silloin on aina valmiina esiintymään", mies kertoo.
Hän muistuttaa, että taikuri ei välttämättä tarvitse suuria välineitä illuusion luomiseen: pelkistetty esitys ei vie huomiota itse tempulta. Kun Törmänen esiintyy, häntä ei nähdä lavalla tekemässä katoamistemppuja tai murskaamassa autoja, sillä hän keskittyy lähitaikuuteen eli close-upiin.
"En koskaan esiinny lavalla. Lähitaikuus vaatii ammattitaitoa, sillä langat eivät saa näkyä", taikuri selventää.
Törmänen kiinnostui taikuudesta nähdessään 12-vuotiaana Kuusamossa veljensä kanssa kiertävässä sirkuksessa taikurin, jonka tekemät temput, naisen sahaaminen ja metallirenkaiden yhteen liittäminen, lumosivat nuoren pojan. Varsinaisesti Törmänen aloitti taikuuden kuitenkin vasta 1980-luvun alussa taikuri Simo Aallon opastuksella.
Tällä hetkellä taikuruus on taidemaalarina työskentelevälle Törmäselle pelkkä harrastus.
"Jos taikuudesta tulisi ammatti, se saattaisi alkaa tuntua liikaa työltä. Nyt homma säilyy mielenkiintoisena."
Ammatin ja harrastuksen yhdistäminen onnistuu hyvin.
"Molemmissa töissä tehdään visuaalista ilmaisua silmille ja käytetään samoja elementtejä. Kuvataidekin voi tuottaa optisen harhan", Törmänen vertailee. "En koskaan puhu taikuudesta siinä toisessa maailmassa (taidepiireissä), en halua sekoittaa taikuutta ja taidetta."
Törmänen voisikin sanoa olevansa päivisin taidemaalari, mutta iltaisin tarvittaessa myös taikuri. Hänen mielestään taikuripiireiden internetissä käymä keskustelu, siitä onko taikuus taidetta, on "typerää väittelyä".
"Katsoja päättää, mikä on taidetta -- ei tekijä", Törmänen näpäyttää. Hän kuitenkin myöntää, että hyvä esitys voi olla taidetta, jos se tuottaa katsojalleen elämyksen.
Törmäsen mielestä taikurin tehtävä on saada yleisö eläytymään, hän paljastaa uskovansa myös tietynlaiseen tuntemattomaan.
"Joku joskus kysyi, miten harjoittelen. Vastaan, että siihen tarvitaan taikajuomaa, meditaatiota, harjoittelua ja yksinäinen kammio. Sen jälkeen ei enää kysellä mitään", Törmänen sanailee pilke silmäkulmassa.
Vakavasti puhuen oululaistaikuri vertaa taitojensa ylläpitoa muiden käsityöläisten työskentelyyn -- Törmänen ei koe sitä edes harjoitteluksi, vaan sekoittelee pakkaa esimerkiksi lehtiä lukiessaan.
Paitsi sorminäppäryyttä, taikuruus vaatii kommunikointitaitoa ja karismaa.
"Kun yleisö näyttää viihtyvän, se on parasta palautetta myös taikurille", hän pohtii.
Eikä ammattitaitoinen taikuri menetä otettaan edes tehtyään virheen, vaan vie tempun loppuun asti. Anteeksipyyntely on huonoin tapa, jolla selvittää mokan. Törmänen paljastaa salaisuutensa vain harvoin, sillä hän haluaa suojella katsojaa.
"Pahimmillaan molemmat osapuolet joutuvat pettymään, ja mystiikka katoaa", Törmänen kuvailee.
Mutta kun temppu tehdään hyvin, edes kollega ei huomaa silmänkääntötemppua.
"Saman tempun voi tehdä monella tapaa, silloin voi huijata oikeita taikureitakin", Törmänen naurahtaa.