"Ravintolataikuus eroaa tavanomaisesta esiintymistilanteesta siten, että ravintolassa taikuri on lähellä yleisöä. Eli lava ei ole käytössä", selventää Espoon Korpilammella toissa viikonloppuna järjestetyssä ravintolataikurikisassa kolmanneksi sijoittunut oululaistaikuri, 22-vuotias Henri Kemppainen.
Mitalinkantaan Kemppainen pääsi kiinni taikomalla kolikoita esiin omasta kädestään katsojan käteen "näkymättömällä tavalla".
"Kolikot liikkuivat käsiemme välissä niin, ettei kukaan nähnyt miten ne liikkuivat. Lopuksi tein korteilla ajatustenlukunumeron", Kemppainen hymyilee.
Korpilammella esitetyt temput kuuluvat hänen normaaliin keikkaohjelmistoonsa, varsinaisia lempitemppuja ne eivät kuitenkaan olleet. Ravintolassa onnistuu myös lusikoiden taivuttelu ajatuksen voimalla ja muilla arkipäivään kuuluvilla esineillä leikittely.
Kemppainen pitääkin ennemmin lähi- kuin lavataikuudesta: "Lähitempuissa saa paremman kontaktin yleisöön. Reaktiot näkee heti ja samalla huomaa niiden aitouden", taikuri selventää.
Tilanteen armoilla
Hyrynsalmelta Ouluun puolitoista vuotta sitten muuttanut Henri Kemppainen kiinnostui taikuudesta jo 8-vuotiaana, kun hän näki televisiossa tempun, jossa lainattu sormus hävitettiin ja taiottiin myöhemmin täysin mahdottomasta paikasta. Ensimmäisen virallisen esityksenä hän piti 12-vuotiaana koulun joulujuhlassa.
Yläasteaika meni keikkailematta, murrosiän kuumimmissa aalloissa harjoittelukin välillä jäi. Lukiossa kiinnostus taikuuteen palasi.
"Lukioaikoina harjoittelin välillä niin paljon, että koulutehtävät saattoivat jäädä joskus hieman vähemmälle huomiolle", mies myöntää.
Tämä silmänkääntäjä esiintyy yksin, hänen ainoana avustajanaan toimii yleisö. Harjoittelussa apulainen on tarpeen, usein yleisön joukosta poimitun roolia esittää kaveri tai tyttökaveri.
"Tykkään improvisoida esiintymistilanteissa. Jos tulee joku hassu juttu, esityksestä voi rakentaa sen avulla vielä koomisempaa", Kemppainen sanoo ja huomauttaa, esiintymistilanteesta tulee luonnollisempi, kun taikuri heittäytyy tilanteiden vietäväksi.
Humoristisen taikurin kalenteriin on tälle syksylle buukattu jokaiselle viikolle useita esiintymisiä. Suurinta sesonkiaikaa ovat tietysti pikkujoulut.
Kemppainen ei silti mielellään puhu itsestään ammattitaikurina: "Voit kirjoittaa sinne, että Henri tekee ammattimaisesti keikkaa."
Mies opiskelee ammattimaisen keikkailunsa lomassa mediatuottajaksi ammattikorkeakoulussa. Jäljellä on vielä yksi vuosi. Se, millä tavalla taikuus lomittuu tulevaan leipätyöhön, jää nähtäväksi.
Toiveiden mukaan
Taikuri Kemppainen haluaa kehittää itseään esiintyjänä. Kysyttäessä mieleen ei pälkähdä yhtä ainutta vaikeaa ja äärimmäistä harjoittelua vaativaa temppua, jonka hän haluaisi joskus osata.
"Kaikki taikatemput vaativat paneutumista, kehitän ja harjoittelen uusia juttuja jatkuvasti", Kemppainen valistaa.
Kotisivuillaan hän ilmoittaa, että voi esiintyä niin mahdollisissa kuin mahdottomissakin paikoissa. Aivan mahdotonta tilaa ei ole vielä tullut eteen, sillä Kemppainen pyrkii esiintymään kaikissa niissä tiloissa, joissa asiakas haluaa.
"Yksi haastava tilanne oli, kun esiinnyin kevään kylmällä ulkoilmalavalla sormet kohmeessa. Temput vaikeutuivat huomattavasti, kun taikuri kuitenkin tarvitsee sormiaan huomattavan paljon", Kemppainen naurahtaa.
Sormien vetreinä pysymisen kannalta myös päivittäinen harjoittelu on tärkeää.