Taikuri Ozzzilla on ozzzaa teeskennellä mahtavaa taikuria pelkkien efektien, trikkien ja muun teknisen surinan avulla.
Nukketeatteri Akseli Klonkin ja yhteistyökumppaneiden uustulkinta klassisesta fantasiasadusta paljastaa huijarin ja sen miten temppu tehdään.
Vuonna 1900 julkaistu satuklassikko korostaa itsenäistä ajattelukykyä, empatian taitoa ja omanarvontuntoista rohkeutta. Niiden lisäksi nykyajan lapset tarvitsevat tällaista roolien ja efektisumutusten läpilukutaitoa.
Klonkin ja kumppaneiden Taikuri Ozzz on juuriltaan mediakasvatusta perheen pienimmille teatterin ja videoefektien keinoin. Janne Kuustien satuväännöksessä on vekkulia viisautta enemmän kuin kumisaappaassa.
Taikuri Ozzz pyrkii olemaan maaginen, visuaalinen, musikaalinen ja sopivasti perinteinenkin tulkinta. Teatterin magiikkaa esitykseen tuo taikuriviisikko, joka kuljettaa tarinaa eteenpäin. Liikunnallisina ja vähän hössöttävinä taikureina esiintyvät Antti Kaarlela, Jouni Järvenpää, Tuomas Kumpulainen, Sirpa Grip ja Louna-Tuuli Luukka.
Aurinkoisin ilmestys lavalla on sateenkaaren tuolle puolen lennähtävä Päivi Soini. Hänen Dorothynsä on persoonallisen ilmeikäs ja pikkutyttömäinen verrattuna Judy Garlandin jo 16-vuotiaana neitosena tekemään elokuvarooliin.
Vinttikamarin synkkää yleisilmettä piristävät Rauli Koskisen ja Ruben Bergströmin tietokonemallinnetut ja videoprojektioina kankaalle heitetyt fantasiamaailmat. Tekniset trikit tuovat teokseen lisätason ja antavat sille animoidun vaikutelman. Niinpä eräs lapsikatsoja sanookin, että Taikuri Ozzz oli hyvä ohjelma.
NukentekijäVirpi Tanskaselle Ozzzin satumaa tarjoaa haasteen. Tanskasen luomat hahmot ovat taattua tasoa, mutta eivät erikoisesti yllätä.
Tanskasen variksenpelätin on omaperäinen leipänaamainen kumiukko ja peltimies kierrätysromusta kasattu kolistelija. Nukettaja Tuomas Kumpulaisen venyvä ilmaisu kohottaa aran papiljottipäisen leijonan lasten suosikiksi.
Kun fantasian väkimäärää on kasvatettu keskushenkilöiden - Dorothyn, variksenpelättimen, peltimiehen, leijonan ja noitien - ympärille, vaarana on yltäkylläisyys ja sekavuus. Loppuratkaisu on selkeä, mutta mahtavatko kaikki käänteet mennä pienimmille ihan perille asti.
Sovittaja ja ohjaaja Kuustie leikittelee tapansa mukaan sanoilla ja kirjoittaa ozzzonitasoja Baumin satavuotiaan tekstin päälle. Osa lisistä toimii, osa on ilmanaikuista sämpläystä.
Se on aivan upeaa, että Oulun teatteri on joulun alla täynnä lastenteatteria. Suuren näyttämön kotimainen satuklassikko Mestaritonttu sai rinnalleen pikkuisen nuoremmille suunnatun amerikkalaisen klassikkosadun.