Taija Tuomisen lapsuudessa varoiteltiin, että "ihmiset puhhuu". Kirjailijana hän on paljastanut elämänsä häpeällisimmät muistot kaikkien luettavaksi, ja se on pelastanut hänet paljosta. Elämäkertakirjoittamisen kursseilla hän pohtii opiskelijoidensa kanssa kerta toisensa jälkeen, kuinka avoimesti muistoistaan ja sukulaisistaan voi kirjoittaa.

Mitä pitempi työmatka, sitä onnellisempi olen. Parasta ovat lähdöt ja kotiinpaluut.