Northern Lights cheerleadereiden kevätnäytös sunnuntaina 25.5. klo 18-19 Linnanmaan liikuntahallilla. Edustusjoukkue Diamondsin Niina Keskinar- kaus valottaa lajiin liittyvien stereotypioiden paikkansapitävyyttä.
Amerikkalaisissa teinielokuvissa cheerleaderit ovat joko kiusaajia tai bimboja. Mikä on totuus? Vastaajana Niina Keskinarkaus, Northern Lights cheerleadereiden edustusjoukkueesta Diamondsista.
Höpö höpö, ei meillä mitään bimboja ole mukana, vaan tosi fiksuja ja mukavia tyyppejä!
Saatte varmasti kuulla usein stereotypioista?
Yleensä kommentoidaan pukuja. Hameet ovat kyllä lyhyitä, mutta eivät keikistelyn takia. Nostoja on helpompi tehdä hameet tai sortsit päällä, kun yläihmisen jaloista saa paremman otteen. Ja minihameessahan ei treenata!
Teillä näyttää kuitenkin olevan huomattavasti peittävämmät asut kuin cheerleadereilla Yhdysvalloissa. Heistä on netissä hyvinkin kuumia kuvia niukoissa asuissa. Siksikö, että siellä on muutenkin kuumempi?
Voihan se siitäkin johtua. Toisaalta joukkue itse päättää, millaisissa asuissa haluaa esiintyä. Periaatteessa millaiset vaatteet vain käyvät, taitoahan siinä katsotaan eikä ulkonäköä.
Joidenkin mielestä cheerleading ei ole urheilua, vaan lähinnä hamosissa keikistelyä. Harjoittelu vaatinee kuitenkin työtä?
Ehdottomasti! Mielestäni tämä on paljon rankempaa kuin vaikkapa pallopelit, koska treenattavia ja hallittavia osa-alueita on niin paljon. Ryhmäni harjoittelee 4-5 kertaa viikossa, minkä lisäksi ovat säännölliset lenkkikerrat. Nostajat käyvät salilla, ja yläihmiset venyttelevät tosi paljon. On harjoiteltava myös omatoimisesti, jos haluaa pysyä kilpatasolla kärkipäässä.
Te vain saatte sen näyttämään niin helpolta!
Cheerleadingin ja pallopelien suurin ero on se, että suorituksen rankkuus ei saa näkyä kilpailusuorituksen aikana kasvoilta. Tämä on myös esteettisesti arvosteltava urheilulaji, joten on esiinnyttävä aivan kuin treenausta ei olisi koskaan tapahtunutkaan, vaikka todellisuudessa alla on aivan hurjan iso työ. Palloilulajeissa taas saa olla maalia tehdessä hikinen ja ähistä ja puhista vapaasti.
Yleensähän cheerleaderit ovat hyvin nättejä, kuten teidänkin joukkueessanne. Saako karsinnoissa lisäpisteitä sievyydestä?
Eihän toki, taito ratkaisee! Ja aivan alkeiskursseille ei edes ole taidollisia pääsyvaatimuksia.
Onko teillä mitään vippaskonsteja, joilla näyttää entistä paremmalta?
Kilpailuissa hampaisiin laitetaan vaseliinia, jotta hymy pysyisi koko ajan yhtä leveänä.
Joidenkin lajien parissa paineet ovat kovat pysyä laihana, mikä voi johtaa esimerkiksi syömishäiriöihin. Onko teidän ryhmissänne tätä ongelmaa?
Ei. Tarkoituksena ei ole pysyä hoikkana vaan lihaksikkaana. "Lihhaa ja pottua" on naisten edustusjoukkueen vakiosanonta.
Moni ei tiedäkään, että ensimmäinen cheerleader oli mies. Miksi kato on käynyt, eikä miehiä enää lajin parissa juuri näe?
Jenkeissä kaksi viidesosaa lajin harrastajista on miehiä, ja parhaat joukkueet ovat sekajoukkueita. Sekajoukkueita löytyy myös Suomesta, mutta huomattavasti vähemmän. Amerikkalainen jalkapallo ei ole täällä pesäpallon, jääkiekon ja formuloiden veroinen kansan suosikkilaji. Siksi jäyhälle suomalaiselle miehelle on hankala perustella, miksi tyttöjen nostaminen voisi olla punttien nostoa parempaa, vaikka todellisuudessahan näin varmasti on! Ne muutamat toiminnassa mukana olevat sanovatkin, että on paljon coolimpaa pitää tyttöä jalasta kuin kädestä.
Seurustelevatko pelaajat ja cheerleaderit aina keskenään?
Eivät meillä ainakaan.
Kai teille on joskus jotain kliseistä sattunut?
1990-luvulla yksi cheerleader alkoi seurustella yhden jenkkifudispelaajan kanssa. Nyt he ovat naimisissa ja heillä on lapsi. Se on oikeastaan ainut.