Oulu Apteekissa myynnissä olevien pienien pillerirasioiden kannessa hymyilee Monalisa, toisessa istuu työnsä ääressä Vermeerin rakastettu pitsinnyplääjätär.
Jumalan sormi koskettaa Aatamin sormea vähän siellä sun täällä, Rafaelin enkeli leijailee pilven päällä joulukoristeissa ja kiiltokuvissa. Se on supertuttu vuosikymmenten ja -satojen varrella käyttötarkoituksen muutoksen kokeneista taideteoksista.
Monalisat ja Rafaelin enkelit kumppaneineen edustavat samalla kansainvälisen taiteen tutuimpia versioita tavalliselle suomalaiselle.
Mutta kotimaisuuteenkin on pyritty ja päästy: sisustuskauppojen tekstiileissä pojat kantavat Hugo Simbergin haavoittunutta enkeliä. Leena Luostarisen kukkaa esittävä grafiikanlehti on tehnyt muodonmuutoksen hiirimatoksi.
"Suoja-aika on Simbergissä ohi. Suoja-aika oli aikaisemmin 50 vuotta taiteilijan kuolemasta, EU:n harmonisoinnin myötä tekijänoikeuden päättyminen muuttui vuonna 1996 70 vuodeksi taiteilijan kuolemasta. Näistä tulee sen jälkeen ihmiskunnan yhteistä omaisuutta ja meillä Suomessa vain opetusministeriö voi estää tällaisten teosten käytön siinä tapauksessa, että ne julkisesti loukkaavat sivistyksellisiä etuja", selittää Kuvasto ry:n toiminnanjohtaja Maria E. Rehbinder.
Hän muistuttaa, että yksityiseen käyttöön kuka tahansa voi ottaa itsellensä taideteosten kopioita mutta korkeintaan kolme kappaletta.
Rehbinderin mukaan taideteoksia esiintyy varsinkin erilaisissa museokauppojen tavaroissa sekä suurten näyttelyiden yhteydessä. Eräs tällainen on juuri Luostarisen hiirimatto, jollaisen voi ostaa vaikkapa Rovaniemen taidemuseosta.
Rehbinder mainitsee Kuvaston edustamien taiteilijoiden esimerkkeinä Akseli Gallen-Kallelan posliinilautaset muutama vuosi sitten ja Eero Järnefeltin teepaidat tämän näyttelyssä. Esimerkit edustavat niitä taideteoksia, joita on käytetty aivan hyväksyttävästi.
Postikortteja hän muistaa tehdyn luvattomasti meillä Suomessakin. Tällaisiin tapauksiin päästään käsiksi lähinnä vihjeiden perusteella.
Kuvasto on tekijänoikeusjärjestö musiikkipiirien Teoston ja kirjoittajien Kopioston tapaan. Se perustettiin vuonna 1987. Tällä hetkellä se edustaa yli 1200 kotimaista oikeudenhaltijaa ja kansainvälisten sisarjärjestöjen kanssa solmittujen sopimusten nojalla noin 50 000 ulkomaista taiteilijaa.
Onko villa-
pusero taidetta
Mutta taiteilijat saattavat toki itsekin tehdä "omalla käsialallaan" jotakin muutakin kuin varsinaisia taideteoksia.
Muhoksen Villan kaupassa keskellä kylänraittia on tankokaupalla kohutaiteilija Juhani Palmun suunnittelemia villapuseroita ja takkeja sekä miehille että naisille, jopa lapsille.
Vaikka taideteosten koristamat teepaidat ovatkin suosittuja, niin tämä käyttötaiteeksi tarkoitettu päällepantava on tullut aika kalliiksi Muhoksen Villalle, paljastaa myyntipäällikkö Kaarina Säntti, sillä se ei olekaan käynyt samalla tavalla kaupaksi kuin Palmun taiteen sanotaan käyvän kaupaksi. Palmun villapaitoja ostetaan lähinnä lahjaksi, mikä kertoo siitä, että näihin suhtaudutaan hieman samaan tapaan kuin taiteeseen ja taideteollisuuteen suhtaudutaan. Siis juhlavammin kuin yleensä vaatteisiin suhtaudutaan. Yhteistyö Muhoksen Villan ja Palmun kesken alkoi nelisen vuotta sitten, Säntti muistelee. Puhemies löytyi seinäjokisesta EU-projektista, joka houkutteli Muhoksen Villan valmistamaan Palmun luokkeja, raitaluokkeja, vesilinnun kansaa ja muuta.
Rosa posliini-
maalarina
Ylitornion suuri tytär Rosa Liksom uskaltaa mitä tahansa. Siitä huolimatta ei ihan ensimmäisenä eikä toisenakaan ole tullut mieleen, että hän rupeaisi harrastamaan posliininmaalausta, tuota takavuosien missiehdokkaiden jaloa harrastusta.
Lähes koko huhtikuun ajan ovat kuitenkin helsinkiläiset näyttelyssäkävijät saanet ihmetellä Rosan Metsä-teemaista näyttelyä, joka päättyy kohtapuoliin Galleria Krista Mikkolassa.
Näyttelyssä Rosa on kesyttänyt peilihyllyjä samaan tapaan kuin Outi Heiskanen teki joitakin vuosia sitten ja esitteli niitä mm. rovaniemeläisessä galleriassa. Rosa on nyt luonut pikkuhyllyillä varustettuja pintoja ja asettanut erilaisia esineinstallaatioita hyllynreunuksille. Toisinaan ne ovat olleet ihan yksittäisiä esineitäkin.
Kaiken kruunaa kuitenkin suorastaan venäläisen runsaana ryöppyävä pöytä värikkäine astioineen. Ne ovat Rosan ja jossakin tapauksessa myös hänen tyttärensä maalaamia. Pompöösien muotoisissa maito- tai vesikannussa julistetaan rauhaa, tee- ja kahvikannuissa ryöppyävät runsaat koristeet ja jokainen terriini on yksilö.
Rosan astioiden hinnasto lähtee 50 eurosta, minkä hintatason astioita löytyy myös tavaratalojen valikoimista. Korkeimmillaankaan nämä teokset eivät tavoittele ns. arvotaiteen huikeita hintoja.
Lähtökohta tuntuu olevan, että Rosa itsekin on luokitellut tämänkertaisen näyttelynsä esineet käyttötavaraksi, vaikka ne ovatkin uniikkeja, eivät koristelunsa osalta mitään sarjatuotantoa.
Eri asia on, mitä ajattelee Rosan maalaaman snapsilasin ostaja, paneeko hän 50 euron aarteensa vitriiniin vai käyttääkö siihen tarkoitukseen, mihin se on tehty ennen kuin Rosan käsi loihti siihen uusia arvoja. Toisaalta hän voi myös pohtia taiteen filosofiaa, kun arkinen esine ylevöityy taiteeksi yhtä hyvin kuin taide kokee muutoksen käyttöesineen osaksi.
Freudin sohvalta hiirimatoksi
Hiirimatot saavat museokaupoissa vaeltelijoiden silmät syttymään ihan toisella tavalla kuin jo peritutut teepaidat, mukit tai jääkaappimagneetit, vaikka hiirimatoissa olisi ihan sama kuvio kuin teepaidan etumuksessa tai kahvimukin kyljessä.
Eräs museokauppojen suurimmista hiteistä hiirimattoalalla taitaa olla Lontoossa, Freud-museossa.
Kun on ensin aikansa kiertänyt psykoanalyysin isän viimeisen elinvuoden kotia, jossa hänen antiikkikokoelmansa lisäksi sijaitsee myös maailmankuulu sohva, pistäytyy tietysti myös museon kauppaan, josta matkaoppaissa muistetaan mainita, että siellä on iso valikoima Sigmund Freudin teoksia.
Mutta hui hai! Kun menee museokauppaan ja riemastuu nähdessään Freudin kuuluisan sohvanpeiton eli hienon persialaismaton pienoismallin hiirimattona, riemastuu myös museokaupan henkilökunta. Aivan totta! Tästä on tullut heidän suosituin tuotteensa. Se on nykyään myyntivaltti, joka päihittää Freudin täällä myynnissä olevat kirjat. Kaikkien näyttää olevan ihan pakko saada sellainen!
Hiirimatto, jonka alkuperäisidea on matto eikä taulu, onkin aika hilpeä oivallus, koska käyttötarkoitus ei ainakaan nimellisesti kovin paljon muutu.