Maalaus valmistui heinäkuussa 1989 Korolaisen ja hänen viiden apulaisensa voimin ja työ oli sinä aikana lajissaan suurimpia koko maassa. Sillä peittyi ammattikoulurakennuksen koko punatiilinen pääty. Tilaajana oli Kemin kaupunki.
Hyvän nykytavan mukaisesti purettava ammattikoulu menee kaikilta mahdollisilta osiltaan uusiokäyttöön. Korolaisen maalaus on siten joko pohjamurskeena uuden kauppakeskuksen parkkipaikalla tai täytemaana sen viheralueella.
Muodollisesti oikein
Liki 40 metriä pitkän ja 3,2-5 metriä korkean silikaattimaalauksen tuhoaminen tapahtui muodollisesti oikein, ilman laittomuuksia.
Keminmaan kunnan kanssa ankaraa kauppakilpailua käyvä Kemin kaupunki myi ammattikoulun tontteineen ja rakennuksineen joulukuussa Arinalle, joka rakentaa siihen hypermarketin. Kauppaan ei kuulunut edes reunamerkintänä sopimusta tai toivetta, mikä olisi koskenut Korolaisen työn kohtaloa.
Ostajalla oli siten myös maalauksen suhteen vapaat kädet. Arina teki urakoitsijan kanssa sopimuksen rakennusten purkamisesta ja urakoitsija taas käskytti konemiestään. Korolaisen maalauksen peittämä rakennuksen pääty oli ensimmäinen, mikä revittiin varhain keskiviikkona alas.
Ulkovuorausten veteleminen alas jatkui vielä perjantaina toisessa koulurakennuksessa. Siinä päätyseinä oli pelkkää punatiiltä ilman taidetta.
Loppua nopeutettiin
Kemin taidemuseo oli sopinut kuvaajan, Timo Tukian, kanssa Korolaisen työn dokumentoinnista sen viimeisiin elinhetkiin saakka.
Loppua kuitenkin nopeutettiin niin, ettei Tukia tai kukaan muukaan ulkopuolinen ehtinyt nähdä seinän romauttamista. Itse teoksen hän sai tallennettua videolle, diafilmille ja digikameran kuvakortille.
Tukia sanoo miettivänsä tapahtunutta ajankuvana, mihin päin arvostuksissa ollaan menossa. Taidemuseon intendentti Minna Korolainen on erityisen tuohtunut, ettei dokumentointia saatu vietyä loppuun.
Kovin näkyvää kansanliikettä ei ennättänyt syntyä teoksen pelastamiseksi. Kulttuurikeskuksessa oli Kemin taideseuran vetoomuslista, mihin nimiä kertyi muutamia satoja. Kulttuuriasiainlautakunta esitti aikanaan työn säilyttämistä "mahdollisuuksien mukaan" tai ainakin sen ottamista huomioon uuden suunnittelussa.
"Oikeastaan mitään ei tapahtunut, enkä tiedä, menikö meidän lausuntommekaan kaupunginhallitukselle", kulttuuritoimenjohtaja Unto Käyhkö muistelee.
Käyhkö myös muodosti kaupunginarkkitehti Tero Elorannan kanssa kiinteistöjen kuvataiteellisen työryhmän, miltä siltäkin kannanotto irtosi.
"Tietysti olimme sitä mieltä, että teos pitäisi pystyä säilyttämään", Eloranta kertoo. Hänen mielestään koneisto kuitenkin oli sen verran iso, "ettei sille varmasti voitu mitään". Siirtäminen ei hänen mukaansa olisi onnistunut, koska työ olisi hajonnut tiilen kokoisiksi kappaleiksi."
Työn säilyttäminen osana uutta kauppakeskusta ei ole ainakaan näkyvästi ollut esillä.
Myös kaupunki on dokumentoinut teoksen mittakaavoja myöten eli se periaatteessa voitaisiin kopioida johonkin toiseen paikkaan, pienemmässä koossakin.
Olavi Korolainen on moisesta tyystin kieltäytynyt. Kone on tehty ammattikoulun seinään ja vain siihen. "Olisi päätöntä jäljentää sama työ toiseen paikkaan!"
Vastarinnan paikka
Oulussa Pakkahuoneenkadun ja Koulukadun kulmassa on käyty samanlainen prosessi, joka päättyi päinvastaiseen tulokseen.
Martti Mäen 100 neliömetrin kokoinen työ Elämä on palamista oltiin kaupungin virkamiesvoimin poistamassa uudesta asemakaavasta, kun korttelia uudistetaan.
Osake-enemmistön liikerakennuksesta omistava Erkki Rautiainen oli toista mieltä. "Sanoimme, että jos työtä uhataan, keskeytämme koko asemakaavan. Työ säilyy ja kaava etenee."
"Kyllä Kemissäkin pitäisi nostaa liikettä", Rautiainen kehottaa. "Ai, sekö on jo myöhäistä?"
Martti Mäki teki omasta tapauksestaan johtopäätöksen. "En enää ikinä suostu tekemään kiinteitä teoksia kaupunkitilaan. Näköjään ei ole mitään takeita, että virkamiehet niitä arvostaisivat ja että ne pystyttäisiin säilyttämään."
Toinen Mäkeä puhutellut tapaus sattui pari vuotta sitten, kun Zeppelinin kauppakeskus oli joutumassa ulkoiseen remonttiin. Sen mukana näytti olevan menossa myös Mäen tekemä suuri tilataideteos. Tilanne kuitenkin laukesi. "Teen vain maalauksia, ja mahdollisesti veistoksia, jotka ovat siirrettävissä. Vain siten voi taata, ettei niitä noin vain jyrätä."
Kemiläisen tavan toimia Martti Mäki näkee "sivistyksen puutteena".
"On Kemissä ollut kulttuurin saralla paljon hyvääkin, mutta tuo on hyvin karsee tapahtuma. Antaa hyvin negatiivisen signaalin."
Ensi joulusesongiksi valmistuvaan kauppakeskukseen tulee 10 000 neliömetrin laajuinen Prisma ja 5 000 neliön tilat erikoisliikkeille.
Arina investoi Kemiin yli 20 miljoonaa euroa.
TaidemaalariOlavi Korolaisen, 73, suurikokoisin maalaus on muisto vain. Aamun ollessa vielä lähes pimeä, kaivuri ojensi pitkän käsivartensa ylös katonrajaan kynnet ojossa ja repi leveällä kourallaan palasina alas Kemin ammattikoulun ulkoseinältä 150 neliömetrin kokoisen maalauksen nimeltä Kone.