Tulipalossa vaurioitunut vanha vesivoimala Myllytullissa voisi sopia Oulun taidemuseolle lisätiloiksi. Voimalahan sijaitsee taidemuseon naapurissa.
"Meille se olisi tuhannen taalan paikka. Oli se sitten näyttelytilaa, työtilaa tai varastotilaa, niin siinä sitä nyt olisi ihan vieressä", toteaa taidemuseon johtaja Taina Myllyharju.
Myllyharju on vielä virkavapaalla Englannissa, mutta toki häntä on informoitu vanhan vesivoimalan elokuisesta tulipalosta.
"Akuutein tarve meillä on säilytys- ja verstastilasta. Toisaalta meiltä puuttuu myös taidehalli, sellainen krouvimpi näyttelytila, nykytaiteen esittelypaikka."
Myllyharju palaa työpaikalleen 17. marraskuuta.
Käyttökelpoista maastoa
Taidemuseo on kovasti katsellut ympärilleen, löytyisikö lähialueelta sille lisätilaa. Myllyharjun mukaan kaikkein hankalinta on tavaroiden kuskaaminen. Se on myös kallista.
Vesivoimalan tontti on taidemuseon vieressä. Välissä on puistoalue ja parkkipaikka.
"Siinä olisi ihan käyttökelpoista maastoa tehdä jotakin. Säästäisi pitkän pennin, kun ei tarvitsi kuljettaa mitään pitkiä matkoja", Myllyharju miettii.
Taidemuseon johtaja pohtii rinnakkain kustannuksia ja taiteen esittelyä. Mitä jos vesivoimalaan saisi näyttelytilaa ja rakennusten väliin veistospuiston.
"Silloin voisimme paremmin esitellä nykyisessä rakennuksessa omia kokoelmiamme, mitä yleisö jatkuvasti vaatii, pyytää ja kysyy. Sehän tietysti auttaisi myös säilytystilaongelmassa: jos saamme kokoelmia enemmän esille, silloin tilaa säästyy muuhun tarkoitukseen."
Avoin halli olisi hyvä
Oulusta puuttuu nykytaiteen näyttelyhalli. Sellaista ei saada taidemuseoon edes remontin yhteydessä, sillä veistossaliksi suunniteltua korkeaa näyttelysalia ei saada pimennettyä.
"Siellä on liikaa lasia. Se tulisi järjettömän hankalaksi ja kalliiksi", Myllyharju kertoo.
"Meiltä puuttuu sellainen krouvimpi näyttelyhalli, jossa voitaisiin aika nopeallakin varoitusajalla järjestää jotakin hässäkkää. Siihen malliin, mitä kansainväliset nykytaiteilijat tekevät: isoja installaatioita, ääni- ja valojuttuja."
Sillä silmällä on käyty katselemassa esimerkiksi entisiä Suomen pankin tiloja Franzénin puiston varrelta Kajaaninkadulta. Taina Myllyharju ja Oulun taiteilijaseuran puheenjohtaja Jyrki Poussu tutustuivat tiloihin keväällä 2005.
"Nykytaiteen esittelyyn tarvitaan korkeaa, avaraa ja mahdollisimman muuntautumiskykyistä tilaa, johon voisi ajaa sisään rekka-autolla tai moottoripyörällä ja kuskata monen metrin korkuisia veistoksia tai muuta. Avoin halli olisi hyvä", Myllyharju määrittelee.
Hupisaarille on jo parin vuoden ajan koottu veistospuistoa. Se voisi jatkua ja tiivistyä taidemuseon ja vanhan voimalarakennuksen välissä.
"Puistoalueessa on potentiaalia kehitellä vaikka mitä. Kaikki tukisivat hienosti toisen toisiaan."
Liittyy Ainolan puistoon
Vanhan vesivoimalan omistaa Oulun kaupunki. Sen on suunnitellut Oulun lääninarkkitehti Victor J. Sucksdorff vuonna 1902. Rakennus valmistui 1903.
Useat erilaisia tahot ovat olleet kiinnostuneita rakennuksesta. Yhteydenottoja on jo tullut taiteen, kulttuurin ja rakentajien puolelta, kertoo apulaiskaupunginjohtaja Matti Pennanen.
Pennanen on kokoamassa virkamiesten työryhmää, joka miettii voimalan korjaamista ja jatkokäyttöä. Työryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran lähiviikkoina.
"Sen verran voin todeta, että samalla olisi varmaan syytä tarkastella laajemmin koko lähiympäristöä ihan kaavallisista ja muista syistä - ei pelkästään sitä rakennusta. Alue liittyy niin oleellisena Ainolan puistoon", Pennanen toteaa.
Alueen muovaamista hahmoteltiin jo Lasaretinväylän suunnittelukilpailussa vuonna 1999.
Pennanen ei lähde spekuloimaan, millaiseen käyttöön vanha vesivoimala sopisi.
"Tälle talvelle ja tähän budjettikierrokseen ei varmaan ehditä mitään. Isot linjapäätökset siirtyvät vuoden päähän, kun tehdään vuoden 2008 budjettia. Silloin katsotaan, millä tavalla toimitaan ja löytyykö yhteistyökumppaneita."