Tai­de­maa­la­rit tais­te­le­vat elin­ti­las­ta

"Jos pistetään kaksi kuvataiteilijaa saman pöydän ääreen, niin yleensä he keskustelevat siitä, kun rahat eivät riitä mihinkään", sanoo Taidemaalariliiton puheenjohtaja Juha Okko.

Juha Okon uusia töitä oli viime tammikuussa esillä "Tyttären kaa" -yksityisnäyttelyssä Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa Helsingissä.
Juha Okon uusia töitä oli viime tammikuussa esillä "Tyttären kaa" -yksityisnäyttelyssä Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa Helsingissä.
Kuva: Okko Juha

"Jos pistetään kaksi kuvataiteilijaa saman pöydän ääreen, niin yleensä he keskustelevat siitä, kun rahat eivät riitä mihinkään", sanoo Taidemaalariliiton puheenjohtaja Juha Okko.

Juuri toiselle kaksivuotiskaudelle valittu Okko tietää, mistä taidepöydissä puhutaan paitsi oman kuvataiteilija-ammattinsa takia myös noin 1 300:aa taiteilijaa edustavan järjestön puheenjohtajana.

Vaikka taiteen kysyntä on lisääntynyt huomattavasti 90-luvun lamavuosien pohjalukemista ja apurahojen määrä on kenties jopa hieman lisääntynyt, on niukkuus pysyvä olotila.

"Vaikka Suomen kulttuurirahasto ja myös Kordelinin säätiö ovat pystyneet lisäämään kuvataiteilijoillekin myönnettyjen apurahojen määrää, niin koko ajan on suurempi joukko jakamassa melko lailla samansuuruisia resursseja", Okko toteaa.

Tiukasta elintilasta kertoo myös se, että Helsingin taidesyksyyn mahtuu kolmen gallerian lopettamispäätös.

"Nämä ovat vielä olleet nykytaiteeseen keskittyneitä ja maalaustaidetta esitteleviä gallerioita eli ovat sikäli selkeä menetys."

Tulojen jatkuvan niukkuuden lisäksi taiteilijoita koettelevat suuret menot.

"Työhuone on pakko olla, materiaalit pitää hankkia. Suomalaisessa galleriamaailmassa artisti maksaa aina, eli vuokriin menee rahaa. Samoin kutsukortteihin, postitukseen, tiedottamiseen. Vuositasolla kulut ovat useita tuhansia euroja, vaikkei ensimmäistäkään näyttelyä pitäisi vuoden aikana."



Taidemaalaus keskiöön


Vaikka taiteilijan leipä on kapea, niin taidemaalariliitto vetää tasaisesti uusia jäseniä riveistä poistuvien tilalle.

Uudet, nuoret jäsenet tulevat liittoon lähes pelkästään koulutuksen kautta. Koulutus on laajentunut niin, että uusissa jäsenissä on hyvin harvoin enää täysin kouluttamattomia henkilöitä.

Uudet sukupolvet ovat tuoneet myös uudet tuulet liittoon. Okon mukaan tekemisen tavat ovat laajentuneet viimeisen 15-20 vuoden aikana hyvin voimakkaasti.

"Maalariliitossa on paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät perinteisessä mielessä maalaa kankaalle. Meillä on paljon taiteilijoita, jotka haluavat olla liiton jäseniä ja kokevat tekevänsä maalausta. Heidän käyttämänsä tekniikka saattaa olla jotain muuta kuin, mitä perinteisesti liitetään maalaukseen."

Muuttuvassa ympäristössä Taidemaalariliitto pyrkiikin nyt kiinnittämään jäsenistön ja suuren yleisön katseet itse perusasiaan.

"Tulevan vuoden toimintasuunnitelmassa on lähdetty korostamaan meidän perustehtävää eli taidemaalauksen esillä pitämistä ja sen arvostuksen kehittämistä. Tämä on omalla tavallaan tärkeä linjaus ja tulee näkymään sekä meidän galleriassamme että muussa näyttelytoiminnassamme. Haluamme korostetummin olla maalareita", Okko painottaa.



Juhlanäyttely lähestyy


Juha Okko kehuu ensimmäisten puheenjohtajavuosien menneen vauhdilla isossa liitossa, jossa arki on pitkälti eri toimintojen ylläpitämistä ja asioiden ratkomista sitä mukaa, kun niitä tulee kohdalle.

Toinen kaksivuotiskausi antaa mahdollisuuksia linjata asioita pitemmällä tähtäimellä ja ainakin tulevan suurnäyttelyn valmistelu työllistää Taidemaalariliiton väkeä.

"Vuosina 2001-2002 oli On the road -näyttely, joka kiersi Suomessa ja lisäksi täydennettynä Lissabonissa. Nyt meillä on tulossa vuonna 2009 seuraava isompi näyttely, joka on myös liiton 80-vuotisjuhlanäyttely. Näyttely tulee ainakin Amos Andersson taidemuseoon ja sitten meillä on neuvottelut alkamassa parin muun museon kanssa"; sanoo Taidemaalariliiton puheenjohtaja Juha Okko.

Ilmoita asiavirheestä