Oulu Kun Oulun Rotuaari lähes 17 vuotta sitten perustettiin, se oli Suomessa vasta kolmas kävelykatu. Edeltäjätkin löytyvät paljon pienemmistä paikoista. Aluksi sen kanssa oltiin enemmän kuin ihmeissään, mutta hyvin pian Rotuaaria kiittelivät niin tavalliset kaupunkilaiset kuin kadun kauppiaatkin.
Viime ajat kävelykatu on ollut alamaissa. Sille on kaivattu piristystä ja uutta ilmettä, mitä Oulun keskustan katuympäristön yleissuunnitelman myötä onkin luvassa. Se taas on pohjannut kallioparkin rakentamiseen, joka valtuuston edellisessä kokouksessa nytkähti taas askeleen eteenpäin.
Suunnitelma tähtää pitkälle, aina vuoteen 2020 asti, mutta jo sitä ennen keskustassa tapahtuu paljon: Rotuaarin lisäksi myös Isokatu aiotaan muuttaa kävelykaduksi ja Torikatu ja Saaristonkatu joukkoliikennekaduksi. Kaikki tähtää uudenlaiseen kaupunkikulttuuriin ja viihtyisyyden lisääntymiseen.
Tavoitteet ovat kauniita, mutta ainakin Oulun Rotuaariin ikuisesti leimaantunut liikekeskuksen ensimmäinen toiminnanjohtaja Hemmo Kuuranhalla suhtautuu näköaloihin hieman varauksella: "En ole aivan vakuuttunut näin laajan jalankulkukeskuksen onnistumisesta. Elämää ei ehkä riitä koko alueelle."
Kuuranhalla ei ole mustasukkainen Rotuaarin puolesta. "Minusta vain kävelykatuun on aina liittynyt paljon muutakin kuin että autot ovat pois ja ihmiset kulkevat jalan."
Ouluun kävelykatu tuli aikoinaan ennen muuta silloisen liikennesuunnittelupäällikkö Mauri Myllylän ponnistelujen ansiosta. Se oli uusi ja kummallinen asia, jota esimerkiksi keskustan liike-elämä alkuun pahasti vierasti. "Kellään ei ollut mitään käsitystä, mitä sellainen kävelykatu tarkoittaa. Ei minulla, eikä kellään muullakaan", muistelee Kuuranhalla.
Ainut järkevältä tuntunut ratkaisu oli tuoda taidetta autojen tilalle. Niinpä ensimmäiset vuodet muistetaankin veistoskaduista, joiden ympärille kerättiin erilaisia tapahtumia. Kun kaupungilla ei enää ollut varaa osallistua kustannuksiin, täytyi taiteen tilalle etsiä jotain muuta. Katumarkkinat yleistyivät.
"Taiteen kannalta ohjelma on sen jälkeen ollut aina vain köyhempää. Tietysti kaikenlainen rihkamakauppa on toisaalta hyvin yleisöön menevää", myöntää Kuuranhalla.
Kävelykatu alkoi taidekatuna ja pohdittavaksi jää, millainen kehityskaari sillä olisi ollut, jos se olisi voinut sellaisena jatkaa. "Olen kateellisena seurannut joka vuosi toteutettavia Turun kaupungin veistospuistoja. Oulussakin oltiin jo erinomaisella tiellä siihen suuntaan."
Seuraava muutos Rotuaarilla oli ulkokahviloiden tulo 90-luvun alussa. Ensimmäisenä ehätti Kenkä-Aitan paikalle muuttanut Emigrantti, myöhemmin tuli muitakin. "Se ei ollut huonoa kehitystä. Kaupunkilaiset olivat niitä toivoneet ja kadusta tuli omaleimaisempi."
Rotuaarilla viuhui tuolloin muukin kuin tuuli: alussa siellä oli noin 50 liikettä, mutta sitä mukaa kuin vuokrat kallistuivat, ne muuttivat pois ja tilalle tuli tavaratalo tai kahvila. Viimemainittuja onkin jo silmiinpistävän paljon. Ensi kesänä keskusaukiolle levittäytyy Arinan katuravintola.
Rotuaarin kattamista pohditaan nyt, mutta ei ensimmäistä kertaa. Toistakymmentä vuotta sitten oltiin jo melko pitkällä, mutta lama hautasi hankkeen. Koko Rotuaarin kattaminen tuntuu Kuuranhallasta vieraalta ajatukselta. "Kyllä talvenkin pitäisi kävelykadulla näkyä."