"Lauri Leppäsen veistämä seisova Eino Leino, puolimetrinen, kolmetoista kiloa, paljonko hinta?", kysäisee Hagelstamin huutokauppojen veistosten asiantuntija, taiteiden kandidaatti Thomas Luoma Helsingin Bulevardilla sijaitsevassa puodissa huutokaupan hallituksen puheenjohtajalta Wenzel Hagelstamilta.
"Kyllä sen hinta on tänä päivänä varmasti sen parin tonnin paikkeilla", Hagelstam arvioi äänellä, joka on taideharrastajien ohella myös tuttu Ylen Antiikkia, antiikkia -sarjan ystäville.
Suomalaiset ovat kantaneet Hagelstamille ohjelmassa arvioitavaksi monenlaista tavaraa. Yleisö tuo ympäri maata jo vuosien ajan järjestettyihin katselmuksiin perinnöksi saamansa vanhan posliiniastiaston tai ajan patinoimia hopeisia keittokulhoja.
Myös olohuoneen seinää komistavan vanhan taulun, tai mummolan vintiltä vanhasta matka-arkusta löytyneet häkkyrät saattavat kaivella mieltä. Lopulta ne uskalletaan viedä arvioitavaksi Hagelstamille.
"Esineet ovat ihmisille kuin päiväkirja, joiden kautta he muistavat menneisyyden asioita", Hagelstam tietää.
Hänen mielestään ohjelman suola on tarinoissa, joita antiikkitavaroiden hintoja arvioitavaksi tuoneet asiakkaat hänelle kertovat.
Taideasiantuntija lisää, että taidearviointeihin tulee monesti sellaisia esineitä, joiden tarkkaa alkuperää on vaikea heti jäljittää. Hän tietää, että ihmisten kotoa ja maailman kirpputoreilta löytyy yhä lukemattomia esineitä, joiden käyttötarkoitus saattaa olla myyjällekin epäselvä.
"Aina tulee vastaan sellaisia tavaroita, joista ei voi olla täysin varma, mitä ne ovat, mutta jos tavaran näytteille tuonut ihminen itse tietää tavarasta jotain erityistä, kannattaa hänen kertomansa tieto ottaa talteen seuraavaa sukupolvea varten", Hagelstam opastaa.
Vanhimmat suomalaiset käyttöesineet, joihin Hagelstam on ohjelmaa tehdessään törmännyt, ovat olleet liki viidensadan vuoden takaa.
"Antiikkitavaran ja taiteen tunne- ja muistoarvo ylittää aina fyysisen esineen rahallisen arvon, ja niin kauan, kun esine ei vaihda omistajaa, on sille euroissa määritelty arvo puhtaasti tekninen."
Antiikkia antiikkia -ohjelmaan valitaan pääosin sellaisia tavaroita, joita ohjelmassa ei aikaisemmin ole esitelty sekä erityisesti kuvataidetta.
"Jokainen taulu on uniikki, mutta vanha kahvikuppi on aina samanlainen kuin naapurin vanha kahvikuppi", Wenzel Hagelstam pyörittelee.
Oulua Hagelstam pitää antiikkitavaroiden ja taiteen puolesta haastavana kaupunkina.
"Tervan myynnillä vaurastuneessa Oulussa oli jo 1700-luvulla tunnettuja ja tasokkaita hopeaseppiä, jotka kilpailivat taidoissa Tukholman ja Turun käsityöläisten kanssa", Hagelstam tietää.
Oulussa kuvattavissa Antiikkia, antiikkia -sarjan jaksoissa poraudutaan myös oululaissyntyisen mutta suuren osan elämästään Limingassa viettäneen kuvataiteilija Vilho Lammen (1898-1936) värikkääseen ja traagissävytteiseen elämäntyöhön.
"Lammen omakuvat ovat suomalaisen taiteen ehdotonta huippua ja hänen maalaamansa henkilöhahmot todella syvällisiä", Hagelstam mittailee.
Antiikkia, antiikkia -ohjelman kuvaukset tänään tiistaina Oulussa Maikkulan kartanossa, Maikkulanrinne 21, alkaen kello 10.30. Ohjelmat esitetään heinäkuun lopulla ja elokuun alussa. Hagelstamin ohella arviointeja tekevät huutokauppojen taidehistorioitsijat Tuija Tervo ja Johanna Lindfors.