Oulu Kulttuurilautakunnan puheenjohtajalla Kyösti Oikarisella on tänään vedettävänään hyvinkin kauaskantoinen lautakunnan kokous Oulussa.
Päätöstä odottaa paperinmakuisella kapulakieliotsikolla varustettu asia: kulttuuripalveluiden järjestämisen ja kehittämisen uudelleenorganisointi.
Sanamongerruksen takana lymyää kuitenkin tulevaisuus - ja joidenkin poikkeavien näkemysten mukaan paha miina.
Kokouksessa päätetään siitä, esittääkö lautakunta uusien kulttuurijohtajien palkkaamista Ouluun. Alun perin tarkoitus oli lisätä johtajien määrää kolmella. Ilta näyttää, millainen lopullinen päätös on. Todennäköisesti määrä on kolmea pienempi.
Oikarinen sanoo pohtineensa uutta mallia tarkoin. Hänen mukaansa kysymys on siitä, millä tavalla kulttuurielämää aiotaan Oulussa kehittää, kuinka merkittävänä taide nähdään.
"Kulttuuri on nostettu Oulun strategiassa tärkeälle sijalle, mikä on hienoa. Se on kuitenkin eri asia kuin se, mistä illalla päätämme. Vaan kyllä nämä toisiinsa liittyvät", Oikarinen sanoo.
"Pitää painaa
kaasua"
Johtajien lisäys liittyy kaupungissa kymmenisen vuotta sitten aloitettuun tilaaja-tuottaja-malliin. Sekin on yhden sortin kapulahirviö, jonka toimivuudesta vallitsee erilainen käsitys eri hallinnoissa.
Tekninen toimi ei voi "tilata" palveluita samalla tavalla kuin sosiaalipuoli tai kulttuuriala. Pallokentän kunnossapito on toisenlaista tuotettavaa kuin olkapääleikkaus tai taidemuseon retrospektiivinen näyttely.
Oikarinen huomauttaa, että tilaaja-tuottajuus luotiin kaupungin tarpeisiin alun perin säästösyistä. "Elettiin laman jälkeistä aikaa ja mallilla oli tarkoitus saada rahat paremmin käyttöön. Nyt tilanne on kokonaan toinen, nyt pitää painaa kaasua. Ainakin kulttuurin puolella."
Kulttuuritoimi laajenisi Oulussa kertaheitolla, olipa kehitysjohtajia kaksi tai kolme. Suunnitelman mukaan uuden johtoportaan olisi tarkoitus tilata tuottajilta kulttuuri- ja taidepalveluita, mutta siihen se ei jäisi. Enemmän kyse on oululaisen kulttuurin kehittämisestä.
"Lankojen
yhdistelijä"
"Tehtävät tarkentuvat valittavien henkilöiden kykyjen mukaan. Jos joku osaa esimerkiksi sujuvasti kieliä, niin hänelle tulevat kansainväliset asiat", Kyösti Oikarinen kertoo.
Oikarisen mielessä välkkyy myös johtaja, jonka vastuuna olisi pitää yllä mutkattomat suhteet täkäläiseen liike-elämään. Kulttuurin hankkeet tarvitsevat ulkopuolista rahoitusta.
"Se puoli on ollut lapsenkengissä niin täällä kuin muuallakin. Taiteilijat tarvitsevat henkilön, johon ottaa yhteyttä ja kysyä, millaisia mahdollisuuksia olisi saada bisnespuolta mukaan tai mitä avustuksia on mistäkin saatavana."
Oikarinen tietää liikkuvansa liukkaalla pinnalla ottaessaan esille liike-elämän mukaantulon. Siksi hän korostaa taiteen riippumattomuutta.
"Taiteilija tekee taidetta ja keskittyy pelkästään siihen, ei muuhun. Kulttuurihallinnossa voisi olla managerin tyyppinen johtaja, joka sitten yhdistelisi taiteilijan puolesta lankoja ja rahavirtoja."
Toiminnasta sikiäisi luovaa taloutta, joka heijastuisi laajasti oululaiseen elämänmenoon.
"Luovasta taloudesta puhutaan paljon ja se on tavallaan klisee. Mutta tuntuu siltä ihan todella, että Oulu haluaa olla mukana tarttumassa kulttuurin mahdollisuuksiin. Miksi painaisimme lautakunnassa jarrua?"
"Rahoitusta
lisää"
Sanotaan, että kun kaksi taiteilijaa kohtaa, puheenaiheeksi otetaan raha.
Oulussa on pelätty, että uudet johtajat syövät taiteelta kehykset, mikäli johtajien palkat otetaan nykyisistä varoista. Oikarisen mukaan kaupungin olisi lisättävä kulttuurin rahamäärää, levennettävä kehystä.
"En näe muuta mahdollisuutta kuin kehyksen kasvattamisen."
Muussa tapauksessa kulttuurilautakunta sitoisi itselleen poliittisen hirttoköyden lisäämällä johtajia.
"Ei tämä menisi poliittisesti läpi, ellei koko kulttuurin rahoitusta kasvateta."