Oulu Oululainen Juho Kontiolakin istahti hetkeksi. Hän oli kuin Kroisos ja nautti tavaran runsaudesta.
Niin pyydettiin taidemuseon 40-vuotisnäyttelyssä Unto Ahjotulen teoksen eteen laitetun tuolin selustassa. Sunnuntaina tuoli oli ahkerassa käytössä, kun taidemuseo vietti syntymäpäiviään ja kaikki pääsivät sisään ilmaiseksi.
Juho Kontiola katseli tavaralla täytettyä taulua Kroisoksena. Osalle näky toi halun siivota taulun sekavan huoneen, mutta Kontiola koki toisin.
"Tulee 60-luvun fiilis. Jotenkin niin epätodellista, ettei tunnu kuin pitäisi siivota."
Sunnuntai oli museolle suuri päivä, sillä taiteen luokse löysi paljon uusia ihmisiä. Edellisenä sunnuntaina oli ollut 43 kävijää ja sitä ennen 50 kävijää. Nyt juhlanäyttelyjä kävi katsomassa 630 ihmistä.
"Iso hitti. Kyllä meitä hymyilyttää. Lapsiperheetkin ovat olleet ihanasti liikkeellä", museoassistentti Tuija Ontero ihasteli. Museossa käy alle neljäsosa kaupunkilaisista vuosittain.
Nuoretkin liikkeellä
Nyt tempaus näytti tuovan taiteelle uusia ystäviä. Käytävillä kaikuikin jatkuvasti tottumattomien kävijöiden ääni, hälytyssireeni. Harva ensikertalainen tajusi, ettei taidetta voi seurata ihan nenä kiinni tauluissa.
Opiskelijat Marjaana Kärki ja Matti Tikanmäki kiersivät C-salissa juuret ylöspäin sojottavaa puuta. Kärki opiskelee lääketiedettä ja Tikanmäki sähkötekniikkaa. Siksi taiteen katselu tuntui hyvältä vaihtelulta.
"Opiskelijaelämä on niin arkea ja puurtamista", Tikanmäki pohti. "Täältä löytää sitten ahaa-elämyksiä", Kärki jatkoi.
Taidetta seuraamalla pari kertoi lieventävänsä omaa luomisen tuskaa, kun omaan luomiseen ei jää aikaa. "Tulee sellainen olo, että itsekin haluaisi ilmaista itseään", Marjaana Kärki sanoi.
Teekkarina Matti Tikanmäki mietti, auttaako taide löytämään itsensä. Teekkareita kun pidetään usein kaupungilla rellestävinä opiskelijoina.
Leivoskin taidetta
Taidemuseon kierros päättyi sunnuntainakin luontevasti kahvilaan. 40-vuotisjuhlien taide näkyi sielläkin, sillä Irma Mannosen juhlaleivoksilla on aina sanomansa.
Leivos vie maistajansa puolukkaretkelle. "Kun lähdetään museoon, sekin on kuin retki", Mannonen kuvaili.
Carillon maun tarkoitus on herättää tunteita. "Museokin herättää ihastusta tai vihastusta."
Värit keltainen ja punainen tulevat siitä, että edesmennyt vahtimestari Sakari Kaunisto oli aina joko keltaisessa tai punaisessa anorakissa.
Leivoksen krysanteeni taas liittyy museon krysanteenitansseihin ja kananmuna antaa taiteeseen pakollisen hävyttömän säväyksen. Mustat oliivit taas ovat kuten tekijäkin, pieniä ja mustia.