Elämänikäisellä taideharrastuksella on juurensa.
Professori, insinööri ja mittavan taidekokoelman kerääjä Jalo Sihtola, vuoteen 1916 Aaltonen (s. 1882 Koski ja k. 1969 Helsinki) sai varhaisimmat taidevaikutteensa taiteilija Alex Rappilta (s. 1869 Oulu ja k.1927 Helsinki).
Ollilan poikien kaveri
Alex Rappin luona Helsingissä asuivat vaimon veljen, oululaissyntyisen suutari Johan Ollilan orvoksi jääneet lapset. Naapurissa asunut Jalo Sihtola ja Ollilan pojat ystävystyivät. Yrjö Ollila (1887-1932), sittemmin taidemaalari ja Septem-ryhmän perustajajäsen, ja Sihtola olivat koulutovereita.
Alex Rapp otti pojat usein mukaan maalausretkilleen. 12-vuotiaana Jalo Sihtola sai Rappilta lahjaksi akvarellin.
Yrjö Ollila oli sittemmin Jalo Sihtolan tärkeä opastaja taiteeseen niin Suomessa kuin Pariisissakin.
Koulun Kvintetti
Vuosisadan vaihteessa Helsingin Suomalaisessa Reaalilyseossa moni muukin Jalo Sihtolan koulutovereista oli valpas taiteellisesti ja yhteiskunnallisesti. Antti Favénista tuli Ollilan tapaan taidemaalari, Joel Lehtosesta kirjailija, Eino Kalimasta teatterinjohtaja, Toimi Waltarista pappi, Väinö Tannerista poliitikko, ministeri ja osuustoimintajohtaja.
Tanner laati lukiolaisystävilleen, Kvintetti-ryhmälle, tavoitteet. Niissä korostettiin ryhmän jäsenten henkisen kehittymisen tärkeyttä taistelussa venäläistämispyrkimyksiä vastaan sekä päättäväisyyttä tulla joksikin, saavuttaa yhteiskunnassa paikka, jossa kukin ryhmäläisistä voisi ajaa yhteisiä ihanteita.
Elinikäisesti yhteyttä pitänyt ryhmä saavutti tavoitteensa moninkertaisesti. Jalo Sihtola tuki ryhmän taiteilijoita. Toimi Waltarin pojalle, kirjailija Mika Waltarille Sihtolan koti oli usein työ- ja lepopaikka.
Taiteen ja tiedon hyväksi
Jalo Sihtola toimi metsäteollisuuden johtajana Suomessa ja ulkomailla. Työnsä ohessä hän keräsi innokkaasti taidetta vuodesta 1907 lähtien.
Ensimmäiset omat hankinnat olivat Henri de Toulouse-Lautrecin ja Edouard Manet´n grafiikkaa Pariisista. Yli 50 vuoden aikana taidehankintojen, maalausten, veistosten, grafiikan vedosten ja piirustusten määrä kasvoi yli tuhanteen.
Sihtolaa kiinnosti erityisesti ranskalainen impressionismi, italialainen modernismi, ranskalainen väritaide sekä sen suomalaisen seuraajan Septem-ryhmän taide. Eikä koti- ja ulkomainen surrealismikaan ollut hänelle vierasta.
Kokoelman ulkomaisia taiteilijoita ovat muun muassa Camille Pissarro, Marc Chagall, Fernand Léger, Pablo Picasso, Gino Severini, James Ensor ja Marino Marini. Kotimaisista mainittakoon Helene Schjerfbeck, Magnus Enckell, Eero Järnefelt, Otto Mäkilä ja Anitra Lucander sekä tietenkin Yrjö Ollila.
Kokoelman vanha taide sisältää 1500-1700 -lukujen italialaista, alankomaista ja ranskalaista taidetta.
Eräs sen helmiä on italialaisen Jacopo Bassanon maalaus 1560-luvulta.
Sihtolalla oli hankinnoissaan kaiken aikaa myös taidekasvatuksellisia tavoitteita. Hän kirjoitti artikkeleita taiteesta ja sen keräilystä.
Lastenlapsiaankin hän johdatti taiteeseen maalaustensa avulla.
Imatran taidemuseon perustamiseen 1951 Sihtola vaikutti ratkaisevasti.
Kokoelma museoille
Jo 1930-luvulla Sihtola oli tehnyt päätöksen teostensa kuulumisesta julkiseen museoon.
Sihtolan tahdon mukaisesti kokoelmaa hoitanut Ester ja Jalo Sihtolan säätiö lahjoitti 2001 Ateneumille noin 500 teosta sekä Sinebrychoffin taidemuseolle kymmenen 1500-1700-lukujen vanhan mestarin maalausta. Myös Sihtolan pitkäaikaisten asuinpaikkojen Imatran ja Jyväskylän taidemuseot saivat huomattavan lisäyksen kokoelmiinsa.
Ateneum ja Sinebrychoff järjestivät 2003 lahjoituksista merkittävät näyttelyt.
Ateneum julkaisi 2003 kirjan Insinöörin rakkaus, joka sisältää täydellisen luettelon Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseon saamista teoksista.
Insinöörin rakkaus. Ester ja Jalo Sihtolan lahjoituskokoelma. Toimittaja Timo Huusko. Ateneumin julkaisut no 34. Helsinki 2003.
Keräilijän silmin. Vanhat mestarit Sihtolan kokoelmassa. Sinebrychoffin taidemuseo Helsinki 31.12. saakka.