"Yhteiskuntamme suurin fantasia on, että tieto poistaa tuskan ja tieto tekee ihmiset toimintakykyisiksi. Pandemia on sen takia niin pelottava, koska se osoittaa, kuinka tyhjän päälle tämä fantasia itsestämme rakentuu", toteaa mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen Tampereen yliopistosta.
Lehtosen mukaan pandemia on paitsi biologinen myös vahva ideologinen pandemia, koska se horjuttaa asetelmaa, johon olemme tuudittautuneet. Länsimainen ihminen elää valheellisessa turvallisuuden tunteessa.
"Olemme siivonneet kuoleman pois kulttuuristamme. Ihmiset eivät osaa kuolla eivätkä suhtautua kuolemaan. Kuolema on piilotettu tilallisestikin pois näkyvistä. Kirjassaan Kuolevien yksinäisyys Norbert Elias sanoo, että tämä on merkki siitä, että yhteiskunnastamme puuttuu oikea myötätunto toisia ihmisiä kohtaan."
Taiteessa sairaudet usein toimivat metaforina jollekin muulle.
"Jos ajattelee vaikka Thomas Mannin romaania Taikavuori, missä ollaan keuhkoparantolassa. Siinä parantola toimii symbolina koko maanosan sairaudelle. Taiteen esitys on siinä mielessä erilainen, että sen viittauskohde ilmiöön on välittyneempi. Samalla taiteen hyvä puoli on, että se kehystää asiaa omassa traditiossaan. Taide toimii muistina tai varastona, josta voi katsoa, kuinka näitä asioita on käsitelty."
Taiteelta on toivottu katharsista, haettu lohtua.
"Tässä vaiheessa ehkä tarvittaisiin kriittistä taidetta, joka ei olisi sidoksissa tähän ideologiaan, että kuolemaa ei ole, tieto on valtaa ja ihminen kaikkivoipa. Taiteella on siihen myös mahdollisuus, koska se ei ole samalla tavalla kiinni valtaapitävissä kuin vaikka tiede."