Taidekasvatuksesta keskusteltiin Oulussa perjantaina Lasten ja nuorten teatteripäivien seminaarissa Rahasta vai rakkaudesta?
Taidekasvatus vie aikaa ja resursseja muulta opetukselta. Se tuo epäjärjestystä. Se on vain leikkimistä, ei se ole todellista oppimista.
Näin ajattelevat erään helsinkiläisen koulun opettajat.
Tämä kävi ilmi Perttu Leskinen haastatellessa kasvattajia Jyväskylän yliopistossa tekemäänsä pro gradu -tutkielmaan Draama - avain omaan opettajuuteen.
Taidekasvatus on yhä mörkö, myöntää Hannu Heikkinen, draamaopettaja ja yliassistentti Oulun yliopistosta.
Miksi huuhaan leima istuu niin tiukassa?
"Ainakin koulumaailmassa yksi syy on se, ettei meillä ole vieläkään päästy eroon taylorilaisesta lineaarista mallista, jossa opettaja päättää, että nämä asiat minä opetan teille, te opitte ne ja tulostatte ulos", Heikkinen toteaa.
Asenne voisi muuttua, jos opettajat todella alettaisiin nähdä kanssaoppijoina.
"Jos opettajat uskaltaisivat heittäytyä tekemään oppilaiden kanssa."
Vakavaa ja leikillistä
Taide- ja kulttuurikasvatuksessa taide nähdään tapana hahmottaa ja tutkia maailmaa.
"Taidekasvatuksessa arvostetaan yhdessä tekemistä, yhteisöllistä kokemista ja oppimista siinä viitekehyksessä", määrittelee Hannu Heikkinen.
Koulujärjestelmämme ei kuitenkaan hänen mielestään anna hirveästi tilaa asioille, joista kasvamisen, oppimisen ja taidekasvatuksen teorioissa puhutaan. Meillä ei tehdä yhdessä, kiireettömästi ja nautita siitä.
"Lapset oppivat ja kehittyvät leikkimisen kautta. Koulussa heidät jähmästään istumaan pulpetteihin ja lapselle luonteenomaista tapaa hahmottaa maailmaa monisärmäisesti ruvetaan supistamaan. Tämä sotii uusimpia oppimiskäsityksiä vastaan, mutta silti niin toimitaan."
Taidekasvatuksessa leikillisyys on mukana.
Oulussa on yritystä
"Monesti sanotaan, että onhan meillä taiteen perusopetuksen järjestelmä. Se on hyvä, mutta se tavoittaa määrättömän pienen osan suomalaisia lapsia. Näkisin, että yleissivistävässä koulussa määrätty laaja-alaisuus pitäisi saada kaikille. Taidekasvatus kuuluu yleissivistykseen."
Valtakunnan tasolla taidekasvatuksen tilanne on huononemaan päin, näkee Heikkinen.
"Meillä on tavattoman jäykkä ja normatiivinenkin opetussuunnitelma, jota opettajan pitää toteuttaa. Taideaineisiin on kirjoitettu aikamoisen vähän tunteja. Ne pystytään hoitamaan, mutta ei enempää. Se vaatii opettajilta ja kouluilta semmoista ekstraa, että he miettivät, miten taidekasvatusta rakennetaan siihen päälle."
Oulua Heikkinen kehuu, sillä täällä on ensimmäisenä Suomessa otettu käyttöön draamakasvatuksen kuntakohtainen opetussuunnitelma. Sen pitäisi olla käytössä valinnaisena kaikissa kouluissa luokille 4-9.
Lisäksi Oulun opettajankoulutuslaitoksessa alkaa syksyllä taide- ja taitopainotteinen koulutuslinja.
"Visiona on kouluttaa semmoisia luokanopettajia, joilla olisi eväitä ja intoa tehdä laaja-alaista taide- ja kulttuurikasvatusta koulussa. Lähtökohta ei ole se, että koulutetaan taiteilijoita vaan voitaisiin puhua opettaja-taiteilijoista, jotka ymmärtävät taiteellisen kokemuksen ja oppimisen merkityksen."