"Vanhemmat on leikkimielisesti naureskellu, että Aliisa ja Artturi aloitti kilpatanssin sen takia, ettei ne jaksaneet opetella uutta lajia ja että heidät oli helppo pistää mun perässä salille." Näin puhuu Suomen mestaruustason mitalitaitaja, joka viime vuonna pisti frakin naulaan - ainakin kilpailumielessä.
Aleksi Seppästä houkuttaa toisenlainen lavetti. Häntä on puraissut teatterikärpänen.
Kahdeksaa vuotta nuorempi Artturi Seppänen ei sen sijaan näe kolmitoistavuotiselle kilpatanssireitilleen loppua. Sisaruksista nuorimmalla Aliisa Seppäsellä on muutto edessä kesän lopussa. Hän siirtyy Oulusta Helsinkiin kansallisoopperan balettioppilaitoksen.
Ja tämä heistä taiteessa on ihanaa:
"Esiintyminen. Ja kuten Aleksi tykkään sen tuomasta jännityksestä, jännittämisestä.
"Taiteesta nauttii ja sen voi jakaa jonkun kanssa."
"No sama mikä Aliisalla, nauttia ja jakaa. Taide on niin kokonaisvaltaista. Se on kaikkialla. Se on elämän suola. Harmi kun sitä ei kaikki tajua."
Ouluhallista täyskäännös
"Menin mukana. Veljet oli alottanu. Kauniit puvut kiehto. Ekana Raukovaaran Salmen tunnille ja siellä jaettiin parit. Mä alotin heti poikaparin kanssa." Kolme vuotta Aliisa ehti kiertää Suomenmaata lastentason kilpailuissa. Sitten tuli asialle piste.
Ja jotta siihen pisteeseen päästiin, piti ensin Aleksille tapahtua vuosia aiemmin vahinko. Hän nimittäin eksyi kilpatanssin pariin.
"Olin menossa Ouluhalliin telinevoimisteluharjoituksiin, mutta ne olikin peruttu tanssikilpailujen takia. Jäätiin sitten niitä kattoon äitin kanssa. Innostuin. Jostain lähti kipinä. Seuraavalla viikolla olin jo Toppilassa Telemarkin alkeisryhmässä."
Sinua 9-vuotiasta poikaa ei yhtään pelottanut kun katsoit että tanssia piti tyttöjen kanssa?
"Ei. Tilannetta varmaan helpotti, että luokalla oli poika joka tanssi. Kynnys oli matalampi."
"16 vuotta tanssin. Viime vuonna kilpailin viimeeksi Haapaniemen Lauran kanssa Suomen mestaruudesta vakioissa. Oltiin toisia. No, me oltiin harjoiteltu yhdessä kaksi kuukautta."
Artturikin voimisteli alkajaisiksi: "Sitten äiti ja iskä tuli jutteleen että pitää valita näistä kahdesta. Kyllä se ehottomasti oli tanssiharrastus!"
Foxtrottia ja
sinikelloja
Kolmestatoista kilpatanssivuodestaan Artturi Seppänen laskeskelee kilpailleensa kymmenisen vuotta. Johon sisar heittää, että olihan niitä lastenkilpojakin. Mutta: "Ne on semmoisia näytöskilpailuja. Lasken vasta kun saa kunnon palkinnot ja muut. Ne on kilpailuja." Partneri on Panulan musiikkisukuun kuuluva Heidi-Maria.
Miltäpä on kilpailukevät näyttänyt?
"Itse asiassa ei meillä ole kovin montaa kilpailua ollut. Mutta Hesassa rankingkisoissa tultiin kolmansiksi. Se oli ensimmäinen aikuisten kisamme. Viimeeksi kilpailtiin vappuna Israelissa. Sijoituttiin kahdeksanneksi eli ihan mukava saavutus."
Telemark Teamia edustavan parin elämä on muuttumassa aikuissarjan mukana ammattimaisemmaksi: "Ei enää pelkästään vaan tanssia, touhu muuttuu: Oiheisharjoitteet, syömiset, vartalon muokkaus, pienimmätkin jutut, kaikki mikä vaikuttaa tanssisuoritukseen."
Ja tanssittavana ovat ?
"Pelkät vakiot." Ei lattareita laisin? "Ei. Heidi-Mariasta en niin tiedä, varmaan tykkäis mutta minä en tykkää lattareista enää ollenkaan."
Syystä että?
"Vartalon muotoni, fysiikkani on enemmän vakiotanssijan." Pitkän ja solakan Artturi Seppäsen suosikkitanssi on foxtrot.
Sisarestaan Aliisasta tuli muutaman kilpatanssivälivuoden jälkeen sinikello.
"Balettia olin jo aiemmin pienempänä miettinyt. Oli sellainen kuva, että olisin ollu liian vanha. Mutta kun kävi ilmi että ihan hyvin voi aloittaa senkin ikäisenä menin Balettikoulu Sinikelloon. Sitten vaihdoin Oulun taidekouluun ja 12-vuotiaana tulin hyväksytyksi eri puolilta maata koottuun oopperan koulun erikoiskoulutusryhmään." Ja viime talven hän kuului ensimmäisten joukkoon Kalevi Merikallion mestariluokassa. Ryhmä on koottu Oulun seudun ammattikorkeakoulun yhteyteen Oulun Baletin Tuen myötävaikutuksella pidemmälle edistyneitä harrastajia varten.
Helsingissä Aliisalla on balettioppilaitoksen ammattikoulutuspuolella edessä kolmivuotinen taival. Tätä myötä hänestä tulee Seppästen sisarusten poikkeus: Kaikki muut mukaanluettuna Tampereella elävä isosisko Annariikka ovat käyneet Madetojan musiikkilukiota, jonka tuleva abi Artturi on. Aliisan ahjoksi tulee Eiran aikuislukio.
Yön tangoa ja
Sam Shephardia
Aleksi Seppäsen kelkka alkoi kääntyä muutama vuosi sitten:
"Aluksi olin avustajatanssijana kesäteatterissa Laiva, Toivo, Oulussa. Ilmeisesti puraisu tuli sitä kautta. Musiikkiluokilla tehtiin paljonkin näytelmiä ja muuta, mutta mulla ei ole lainkaan nuoriso- tai harrastajateatteritaustaa. Kilpatanssi oli niin kokonaisvaltaista ja aikaa vievää."
"Syksyllä 2001 olin tanssijana JoJon - Oulun Tanssin Keskuksen tuottamassa jutussa Yön tango. Vuotta myöhemmin menin Oulun kaupunginteatteriin avustajaksi, olin siellä kahdessa eri jutussa Milanon ihmeessä ja Maria Silfvanissa. Siinä samaan aikaan kilpailin vielä ihan aktiivisesti, mutta voimat loppu kesken punttisalilla."
"Nyt panostan teatterin tekemiseen. Koska en vuosi sitten päässyt teatterikorkeakouluun, pyrin sinne Lahden kansanopiston teatterilinjalle. Siellä olen vuoden ollut. Ja nyt kävi taas sillai että molemmissa sekä teatterikorkeassa että Nätyllä (Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitos) kolmosvaiheesta tipahin pois."
Läheltä piti -tilanne johtaa nyt siihen, että Aleksi Seppänen on hakeutumassa Lahteen jatkamaan.
"Siellä teatterilinjalla kokeillaan nyt ensimmäistä kertaa yksi plus yksi -vuotiskoulutusta. Sinne otetaan 10-14 tyyppiä ja niinko jatketaan siitä mihin on eka vuoden jälkeen päädytty."
Mitä jäi mukaan ensimmäisestä vuodesta?
"Tehtiin dialogidemoja Thsehovin näytelmistä, Sam Shephardia..."