Parrakkaasta taiteilijasta ei hevin huomaa, että kyseessä on ympäristötaiteen legenda. Alfio Bonanno naureskelee, että Kulttuuri-Kauppilassa hänestä yritetään puhua tähteä.
"Uskon kohta kaiken, mitä sanot", Bonanno naureskelee, kun toiminnanjohtaja Leena Vuotovesi mainitsee hänen suuruudestaan.
Kulttuuri-Kauppilan taiteilijaresidenssissä majailee kuitenkin mies, jota voidaan taidemaailman mittapuulla pitää supertähtenä. Italian valtio on arvostanut Bonannon elämäntyön niin korkealle, että hänet on päätetty aateloida.
"He vain yhtäkkiä huomasivat, että olen olemassa", Bonanno myhäilee.
Parkkipaikan ja
joen välissä
Bonanno on Pohjois-Pohjanmaalla hyvissä ajoin kesän Art Ii -biennaalia varten. Tapahtuman ylivoimaisesti kuuluisin vieras saapui Italiasta sunnuntai-iltana ja aikoo vaikuttaa Pohjolassa biennaalin loppuun saakka, aina heinäkuulle.
"Tämä on ensimmäinen vierailuni Suomeen. Paikkana Ii on hieno, pidän tällaisista pienistä yhteisöistä", Bonanno sanoo.
Taiteilija on tehnyt pääosin luontoon sijoittuvia teoksiaan ympäri maailmaa. Italiassa syntynyt, Australiassa kasvanut ja Tanskassa yli 30 vuotta sitten avio-onnensa löytänyt Bonanno on itsekin melkoinen kulkuri. Mitä Iin maisemat tarjoavat paljon nähneelle taiteilijalle?
"Iso joki pitää ehdottomasti huomioida. Taajama on kuulemma syntynyt juuri joen takia ja veden liike vaikuttaa innoittavalta", Bonanno sanoo.
"Jokainen maisema on erilainen, vaikka muistuttaisikin jotain aiemmin näkemääni."
Biennaalin työ poikkeaa Bonannon aikaisemmista siinä, että hän on nähnyt paikan kuvista aiemmin ja ideoinut työtään hieman etukäteen. Taiteilija korostaa, että luottaa omiin ensivaikutelmiinsa ja intuitioon. Tosin Iin maisema paljastui paikan päällä heti erilaiseksi kuin kuvista saattoi päätellä.
"Kuvissa oli lunta, joten luonnollisesti paikka näytti erilaiselta täällä", Bonanno naurahtaa.
"Minun täytyy ottaa huomioon vieressä kohoava kirkko, parkkipaikka ja toisaalta joki. Ideaa täytyy siis muokata ja sovittaa se paikkaan."
Katse muuttaa
maiseman
Bonannon töissä johtavana ajatuksena on säilyttää maiseman tai materiaalin identiteetti. Esimerkkinä tästä on teos Bridge Over Humble Brook, joka koostuu salaman halkaisemasta, yhdeksän tonnia painavasta tammesta. Haljenneesta puusta syntyi Louisianaan silta, joka näyttää sivusta päin ainoastaan kaatuneelta tammelta.
Bonanno selittää, että materiaalia täytyy kunnioittaa.
"Metsästä voi ottaa pari puunkappaletta ja taivutella niitä. Tai sitten voit yrittää ymmärtää materiaalia, tehdä yhteistyötä sen kanssa. Minulle jälkimmäinen tapa on erittäin tärkeä."
"Joskus luonto määrää, miten teos rakentuu. Elementtejä täytyy kuunnella."
Bonanno ei kuitenkaan halua olla poliittinen taiteilija. Esimerkiksi ympäristöongelmien alleviivaamisen sijaan hän antaa töiden puhua puolestaan.
"Ihmiset voi tehdä tietoiseksi ympäristöstään muuttamalla sitä. Tällöin maisema ikään kuin luo teoksen ja ihmiset, jotka sitä katsovat tekevät työn eläväksi. Haluaisin, että ihmiset kohtaisivat teokseni suoraan, eivätkä ajattelisi sitä ensisijaisesti taiteena", Bonanno pohtii.
Taide rajaa
taiteilijaa
Taiteen käsite on toisinaan liian ahdas tai sopimaton kuvaamaan Bonannon töitä. Esimerkiksi kilpikonnan pesät eivät saaneet juuri kiitosta kriitikoilta. Heidän mielestään pesät eivät olleet taidetta.
"Tein pesät kilpikonnia, en taidetta varten."
Bonannon mielestä hänen teoksensa saattavat olla helposti lähestyttäviä, koska hän käyttää paljolti luonnonmateriaaleja. Nykytaide avautuu ihmisille usein hankalasti.
"Jos rajaisimme taiteen käsitteen löyhemmin, voisimme saada taiteesta paljon enemmän irti."