Joulupukin pieni tupa häämöttää pimeän metsän keskellä roihujen valossa. Thornen perhe on matkannut joulupukin luo jo aamuvarhaisesta lähtien, ensin lentäen Englannin East Midlandista Rovaniemelle, sitten bussilla Vaattunkikönkään kämppäkartanoon ja lopputaival kävellen satumaista riippusiltaa pitkin pukin salaiseen metsäkämppään.
Gemma, 11, Amy, 7 ja Jamie, 3, astelevat rohkeasti pukin puheille, kun ovitonttu päästää heidät savulta tuoksuvaan kotaan. Brittienglantia sujuvasti puhuva pukki kyselee lasten kuulumisia.
"Jahha, oletkos sinä se kuuluisa kokki, Jamie Oliver?" Pukki kiusoittelee Jamieta ja kyselee pojalta jouluvanukkaan valmistusohjetta samalla kun lapset kaivavat esiin etukäteen kirjoittamansa lahjatoiveet.
"Jaa että Gemma haluaisi kännykän. Hyvänen aika, minä en ikinä haluaisi kännykkää, silloinhan ihmiset saisivat minut aina kiinni", joulupukki taivastelee.
Jamie katselee pukkia kulmiensa alta, mutta ottaa mielellään vastaan lahjan. Sitten on aika mennä katsomaan poroja ja huskyjä. Koko tapaaminen tallentuu äidin kuvaamalle videonauhalle.
Kiltit, tuhmat ja enkelit
Vaattunkikönkään kämppäkartanon matkailijat ovat Metsähallituksen eli Villin Pohjolan asiakkaita. Villillä Pohjolalla on Lapissa kymmenkunta joulumatkailukohdetta, Vaattunkikönkäälle tullessaan matkailija ei suinkaan tule Rovaniemelle, vaan Pohjoisnavan postikonttoriin. Matkailijat ovat pääosin brittejä, espanjalaisia ja venäläisiä.
"Villin Pohjolan joulumatkailu lähti yhdestä charter-koneellisesta. Nyt eri kohteissamme vierailee vajaat sata koneellista ulkomaalaisia matkailijoita", johtaja Johanna Tolonen kertoo.
Kämppäkartanon pihapiiristä löytyvässä Pohjoisnavan postikonttorissa käy melkoinen hurina, vilinä ja sähinä. Pikkuruisissa huoneissa on joulupukin radio-asema, jossa radio huutaa säätiedotuksia eri puolilta maailmaa.
Kirjakone lajittelee kirjeitä sen mukaan, ovatko lapset olleet kilttejä, tuhmia vai pikkuenkeleitä. Irrallinen käsi kirjoittaa pitkää listaa kilttien lasten nimistä, kirjeskanneri muuttaa kirjeen toiveet kuvalliseen muotoon, ja liukuhihnalla kulkee siistejä kirjenippuja joulupukin arkistoon.
"Lapset voivat kirjoittaa kirjeitä täällä paikan päällä oikein sulkakynällä, mutta monella on valmiit toivelistat jo mukana", postitontut Tipsy ja Mistle kertovat.
Illan pimetessä kämppäkartanon pihapiirin värivalot saavat paikan tuntumaan taianomaiselta. Huskyjen ulina kuuluu kauempaa, ja narun nokassa pyörivät lasten moottorikelkat ovat jatkuvassa ajossa.
"Vaikka usein ajatellaan, että joulumatkailu on kertaluontoinen tuote, on meilläkin paljon asiakkaita jotka tulevat uudelleen. Isovanhemmat tuovat taas uudet lapsenlapset tapaamaan joulupukkia ja laskemaan pyllymäkeä", Johanna Tolonen kertoo.
Päivächarter-matkailun haaste on siinä, että matkan tulee tuntua rauhalliselta, vaikka matkailijat ehtivät olla Suomessa vain kuutisen tuntia. Käytännössä onkin helpoin tuoda matkailijat paikkaan, jossa kaikki aktiviteetit ovat samassa pihapiirissä.
"Olemme panostaneet erityisesti joulupukin tapaamisen rauhallisuuteen, eli sinne mennään perhe kerrallaan ja vanhemmat voivat tuoda mukanaan lahjoja, jotka pukki antaa lapsille. Tapaaminen ei saa olla hätiköity, sillä joulupukin kohtaaminen on matkan huippuhetki, sadun muuttuminen todeksi."