Janne Toivanen nostaa Raija Koskisen kulisseista parrasvaloihin. Koskinen köpöttää tanakasti tuetuilla jaloillaan nostolavalle. Tiukka tuijotus tankoon, jossa odottaa 44-kiloisten naisten jalkakyykyn ME-raudat 171 kiloa.
Muutama sähäkkä sana itselle ja kaikki on valmista... paitsi ettei ole. Kisajärjestäjät ovat ladanneet tankoon väärät kilot. Homma menee häsellyksen puolelle.
Uusi yritys. Koskinen kippaa tangon niskaansa, sulkee silmänsä, odottaa ja aloittaa. Kyykkyyn ja ylös.
"Tssh", voimanostaja sähähtää.
Kaksi tuomaria hyväksyy noston, yksi ei. Koskisen noin viideskymmenes ja jotain maailmanennätys on valmis. Entinenkin ennätys (170,5 kiloa) oli vantaalaisen nimissä.
Herkkua riittää vain hetkeksi, sillä Koskisen jälkeen Taiwanin Wei-Ling Chen taltuttaa puoli kiloa raskaamman kuorman kuin suomalainen.
"Hitsi. Nyt minulla ei ole yhtään voimassa olevaa maailmanennätystä", Koskinen tuhauttaa.
"No, ennätyksiä tulee ja menee. Lopulta vain mestaruudet jäävät elämään", voimanostaja lohduttaa itseään.
Kovaa päätä
Koskinen asettelee itsensä penkille, hieroo hartiat tukevasti paikoilleen ja aloittaa penkkipunnerruksensa. Tankoon kiinni ja töihin: 80 kiloa alas rinnalle ja ylös suorille käsille ilman sen suurempia puhinoita. Kaulaa taiwanilaiseen syntyy 17,5 kiloa.
Koskisen punnerrus sujuu rutiinilla. 15 vuoden kokemus on jättänyt jälkensä.
Kokemuksesta oli hyötyä jo jalkakyykyssä. ME-noston alussa ollut levyjen vatkaaminen tankoon ja takaisin olisi nujertanut kokemattomamman nostaja.
"Jalat ehtivät puutua ihan pökkelöiksi. Nostin ihan vain vanhasta muistista. Kovin moni ei olisi tuossa tilanteessa saanut rautaa ylös", Koskinen toteaa.
"Tuommoinen vaatii kovaa päätä."
Voimanostossa pelin henki on selvä: rauta ei liiku, jos voimaa ei ole. Tahdonvoima on lajissa voimaa siinä missä fyysinenkin voima.
Raija Koskisella on molempia kuin pienessä pitäjässä.
"Valmentaja sanoi, että mene nostamaan niin kuin salilla. Eihän siitä olisi tullut mitään, en olisi saanut kyykyssä 130 kiloa ylös. Minä tykkään kilpailla - mitä tiukempi paikka, sitä parempi", Koskinen sanoo.
"Ja tykkään voittaa", hän lisää.
Tappava nosto
Nyt on pelissä Koskisen kuudes maailmanmestaruus. Levytanko lötköttää lattialla: on maastavedon vuoro. 160 kiloa odottaa nostajaansa.
Koskinen sulkee silmänsä, puhisee vähän ja tekee, mitä pitää. Painot ylös lattiasta ja selkä suoraksi.
"Joskus kilpailijan voi tappaa katsella. Tuolla nostolla minä tapoin Chen. Pakotin hänet yrittämään ME:tä ja tiesin, ettei hän siitä selviä", Koskinen sanoo.
Käy kuten Koskinen tiesi: Chen jalka luistaa kesken ratkaisevan vedon ja 177,5 kiloa jää haaveeksi.
Koskinen odottaa lavan takana kovaa kilpailijaansa: halaukset ja taputukset selkään niin, että ilma on valkoisenaan magnesiumista. Koskinen tuulettaa kevyesti maailmanmestaruuttaan.
"Maistuuhan tämä. Ennen kaikkea kisa oli hyvä. Tällaisesta minä pidän. Muutama edellinen mestaruus on tullut liian helpolla", Koskinen sanoo.
Ura jatkuu
Raija Koskisen kaulaan ripustetaan neljä mitalia: yhteiskisan ja penkin kultaa sekä kyykyn ja maastavedon hopeaa. Kukat käteen ja Maammelaulu päälle. Taas on vuoden työ paketissa.
"Viimeiset viisitoista vuotta olen mennyt vuosi kerrallaan", Koskinen sanoo ja lupaa jatkaa edelleen.
"Enhän minä tähän voi lopettaa. Chen vei minulta viimeisenkin voimassa olevan maailmanennätyksen - eihän sellainen peli vetele."
Koskisen tulevaisuuden haasteena on 44-kiloisten ME-tulos 425 kiloa.
"Se on sellainen tulos, johon pystyn, jos hiffaan maastavetoon jotakin uutta."
"Olisi kiva nostaa enemmän kuin kukaan muu."
Haasteita nostajalla riittää salien ulkopuolellakin. Lääkärillä on työn alla Helsingin yliopistoon väitöskirja sydämen eteisvärinästä ja rytmihäiriöistä.
"Nämä kaksi asiaa eivät oikeastaan häiritse toisiaan. Päinvastoin salilla saan ladattua akkuja työhommiin ja töissä unohtuvat täydellisesti nämä nostotouhut."