Jälleen kerran käsillä on kiekkokausi, jossa uhkakuvat työntyvät sisään ovista ja ikkunoista. Pelaajavirta ulkomaille on kiihtynyt ja vienyt mukanaan tähteyttä, tehopisteitä ja taitoa.
Voiko SM-liiga huonosti?
Suoraan kysymykseen suora vastaus: ei ainakaan urheilullisesti, sillä uusille tähdille on aina tilaa.
Saako esitellä: Mikael Granlund on liigakauden 2009-2010 mielenkiintoisin pelaaja. Kyseessä on vasta 17-vuotias nuorukainen, mutta hänen nimensä pyörii jo nyt niin penkkiurheilijoiden kuin NHL:n kykyjenetsijöiden huulilla.
Tervepäinen, ikäisekseen kypsä ihminen ja superlahjakkuus, kuten oheisesta pääjutusta voi lukea.
Valistuneen arvauksen mukaan Granlund pelaisi joka tapauksessa nyt HIFK:ssa, vaikka keväällä suuriin otsikoihin nousseet sopimustekniset epäselvyydet olisivat jääneet syntymättä. Ratas Oulunsalosta Helsinkiin nimittäin alkoi pyöriä jo vuoden 2008 puolella.
Oli miten oli, sopimuksia ei lainkaan kunnioiteta siinä määrin kuin ennen. Trendi on selvä, mutta pelottava. Se mikä on mustaa valkoisella ja sovittu, ei oikeassa elämässä olekaan niin. Miksi Juhamatti Aaltonen ei halunnut kunnioittaa sopimustaan Kärppien kanssa vaan halusi ennenaikaisesti pois? Miksi Lukko halusi Tomi Mustosesta eroon, vaikka tällä on sopimuksestaan vielä kaksi vuotta jäljellä?
Raha, hinta-laatu -suhde, henkilökemia ja oman edun tavoittelu ovat polttopisteessä, kun kabineteissa kiistellään. HIFK joutui maksamaan Granlundista kipurahaa Kärpille todella paljon, mutta tuottiko sekään lopputulos oululaisseuralle riittävästi iloa.
Kun Kärpät tiedotti, että se on Granlundin tapauksessa tehtyyn sopimukseen tyytyväinen, se on selityksenä yhtä uskottava kuin Jari Isometsän kommentti Lahden MM-kisojen doping-skandaalista Helsingin Sanomien jutussa 11. päivänä elokuuta.
"Pääsin doping-käryn yli melkein seuraavana päivänä."
Jos joku voi syyttääkin SM-liigaa hajuttomuudesta, harmaudesta ja värittömyydestä, areenat eri puolilla Suomea täyttyvät tälläkin kaudella aivan samalla tavalla kuin ennenkin. SM-liiga on edelleen ihan oikeasti mielenkiintoinen ja myyvä tuote. Kiekkohurmos jatkuu hurjana niin Kuopiossa kuin Jyväskylässä. Turussa TPS kehitti Kai Suikkasen johdolla huuman, joka nostattaa Aurajoella rannoilla positiivista väreilyä.
Oulun korkeudella podetaan ehkä monen vuoden menestysähkyä, mutta 5 800 katsojan yleisötavoite on täysin realistinen - etenkin jos Matti Alatalo pitää joukkueensa kuuden parhaan joukossa, eikä päästä sitä valumaan 13:nneksi kuten viime vuoden lokakuussa. Jos asiantuntijoiden ja analyytikoiden ennustukset toteutuvat, Oulussa pelataan myös tällä kaudella voittavaa jääkiekkoa.
Hyvistä yleisömääristä huolimatta jotkut SM-liigan joukkueet potevat kroonista rahapulaa ja voivat erittäin huonosti. 76 miljoonan euron bisneksessä vain neljä seuraa; Kärpät, KalPa, Pelicans ja Ässät tekivät viime kaudella voittoa. Kärppien 130 000 ja KalPa:n 120 000 euron tulokset ovat sitä, mihin kaikkien muidenkin pitäisi pyrkiä, mutta Bluesin 2,1 miljoonan ja Lukon 1,3 miljoonan euron taloudelliset tappiot toisessa äärimmäisyydessä ovat pöyristyttävää luettavaa.
Ilman miljonääri Jussi Salonojaa (Blues) ja RTK-palvelun konserniavustusta Lukolle, Espoossa ja Raumalla ei olisi mitään edellytyksiä pelata pääsarjatason jääkiekkoa. Ahtaalla eletään myös Hämeenlinnassa (HPK) ja Lappeenrannassa (SaiPa), joten ovatko puheet kymmenen joukkueen SM-liigasta sittenkin eräänä päivänä totta?
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi