Oulu Kun Jussi Jokinen viritteli itseään MM-kisakuntoon A-Kärppien harjoituksissa Raksilan areenalla, hän erottui joukosta Carolinan Hurricanesin punaisista toppahousuista ja valkoisesta kypärästä.
Kun jääkiekon MM-kisat pyörähtävät käyntiin perjantaina käyntiin, Jokinen ei enää erotu vaatteiden värityksestä, sillä hän on yksi 22:sta sinivalkoisesta leijonasta.
Mutta hän erottuu siksi, että selässä on numero 36, ja siellä lukee Jokinen.
Jussi Jokinen on Suomen joukkueen seuratuin pelaaja, jolta odotetaan jopa ihmeitä. Olihan hän NHL:n runkosarjassa suomalaispelaajien paras maalintekijä 30:lla osumallaan.
”Tiedän joutuvani suurennuslasin alle, ja ihmisille voi tulla epärealistisia odotuksia. Ainahan on epäonnistumisen mahdollisuus, ja sellaisen hetkellä kannan tietenkin osavastuun. Mutta näen aina mieluummin mahdollisuuden kuin uhkakuvan – mahdollisuuden voittaa jotain suurta”, Jokinen kertoo kärppäklubin tutussa ympäristössä Raksilan areenalla.
Tähtistatus ei kuitenkaan ole ainoa syy, miksi polttopiste osuu juuri Jokiseen. Syy on vanha, mutta asia ajankohtainen. Päävalmentaja Jukka Jalonen julkisti joulukuun lopussa olympiajoukkueen, josta ei löytynyt Jokisen nimeä.
”Se oli shokki. Ei sitä voi kiistää”, Jokinen muistaa.
”Hain tammikuun ajan lisämotivaatiota siitä, että joku loukkaantuneista pelaajista ei pääsisi mukaan, mutta kun kaikki pääsivät kuntoon, se oli minulle lopullinen isku.”
Kun tähtiä tuikkinut olympiajoukkue kokoontui helmikuun toisella viikolla mantereen länsirannikolle Vancouveriin, Jokinen pakkasi laukkunsa ja lensi vastakkaiseen ilmansuuntaan Ouluun.
”Katselin kisat televisiosta, eikä se enää siinä vaiheessa tuntunut pahalta. Olin kuin kuka tahansa leijonafani ja toivoin joukkueella kaikkea parasta”, hän luonnehtii.
Jokiselle leijonapaita on aina tarjonnut tiettyjä arvoja, jotka merkitsevät paljon. Nyt 27-vuotiaana hän kuitenkin joutui käymään elämänsä Jaakobin painin: lähteäkö mukaan MM-turnaukseen, jossa päävalmentajana on sama mies, jota kohtaan kunnioitus on ollut koetuksella.
”Puhuimme Jukan kanssa huhtikuun alussa kaksi puhelua. Niistä ensimmäinen taisi kestää puoli tuntia ja toinen sellaiset 10–15 minuuttia. Juttelimme asiat läpi, ja eteen päin mennään taas puhtaalta pöydältä.”
Saksan MM-jäälle huippumaiden on kauttaaltaan ollut vaikea saada NHL-pelaajia, jotka olivat mukana Vancouverissa.
Olisitko nyt mukana, jossa olisit päässyt olympiakaukaloon?
”Olisin”, Jokinen vastaa mikrosekunnin viiveellä.
Suomen joukkueessa ainoa olympialaisissa käynyt NHL-pelaaja on Minnesotan Antti Miettinen.
Kanadan joukkueessa tällainen pelaaja on Ahaneimin Corey Perry, mutta esimerkiksi Carolinan kapteeni Eric Staal kieltäytyi kohteliaisuudesta.
”Käsittääkseni kaikki vapautuneet olympiapelaajat saivat kirjeen, jossa heitä pyydettiin MM-kisoihin, mutta samaan hengenvetoon todettiin, että pelaajan ei tarvitse tuntea minkäänlaista petturuutta, jos vastaus on kieltävä”, Jokinen havainnollistaa.
Leijonien kokoonpano herättää Jokisen silmissä innostuneen pilkkeen.
”Suomella on kisojen paras maalivahtikaksikko”, hän viittaa Pekka Rinteen ja Petri Vehasen taitotasoon.
Jokinen itse pelaa ykkösketjussa Jarkko Immosen ja Antti Miettisen rinnalla ja kantaa suuren vastuun leijonien ylivoimaosaamisesta.
Jokinen on erittäin tavoitteellinen ja kunnianhimoinen huippu-urheilija, joka haluaa urallaan voittaa jotain suurta.
”Koska tällä kaudella en enää voi voittaa olympiakultaa, enkä Stanley cupia, joten tähtään siihen, mikä on edelleen mahdollista”, Jokinen painottaa.
On areena mikä tahansa, Jokinen pistää itsensä täysillä likoon.
”MM-kulta on erittäin kova tavoite, mutta se on myös realistinen, jos kaikki menee nappiin”, kuuluu
Jokisen painava viesti kaikille jääkiekon ystäville. Kun Köln hiljenee finaalipäivänä 23. toukokuuta, silloin viimeistään voidaan todeta, kuinka nappiin leijonien pelit sujuivat.