Viimeinen Idols-finaali alkoi yllätyksellä. Juontaja Heikki Paasonen alkoi laulaa ja sai seurakseen lavalle neljä väärinlaulajaa, jotka oli kerätty kisan alkukarsinnoista. Yhdessä ryhmä pahoinpiteli edellisen Idols-tuotantokauden voittajakappaleen Tulin voittamaan. Ehkä tämä oli tuottajien tapa sanoa, että Ilkka Jääskeläinen ja Katri Ylander olivat sittenkin mainettaan parempia, että kisasta aiemmin karsiutuneet lauloivat vielä epävireisemmin. Sillä finalistien laulun epäpuhtaudesta oli tullut iltapäivälehtien ja nettipalstojen suuri keskustelunaihe viimeisen lähetyksen kynnyksellä.
Näin siitäkin huolimatta, että koulutetut, kokeneet musiikin ammattilaisetkin voivat joskus eksyä oikeasta sävelestä, erityisesti jos eivät kuule omaa lauluaan. Vasta viimeiseen finaalilähetykseen Pasilan konepajan lavalle oli saatu kunnolliset lavamonitorit ja esiintyjille mahdollisuus käyttää korvamonitoreita.
Ehkä se auttoi, sillä Jääskeläinen ja Ylander selviytyivät lauluistaan paremmin kuin aiemmissa lähetyksissä, vaikka heillä oli nytkin heikot hetkensä. Epävireisyys oli kuitenkin vain sytyke kohinalle, jota Idolsin kaltainen ohjelma tarvitsee polttoaineekseen. Ensimmäisessä kisassa sellainen saatiin Hanna Pakarisen vuotoisen äänen kestämisestä.
Verta, terästä, hevosia
Epävireisyys oli helppo keskustelunaihe siksi, että se on odotettavaa pystymetsästä tulevalta opiskelijalta ja tarjoilijalta. Aiemmin levytyssopimukseen yltävillä laulajilla oli takanaan yleensä parin vuoden harjoittelujakso, jonka aikana he hioivat taitojaan ja rakensivat ohjelmistoa.
Idolsin kaltaiset kilpailut nostavat nykyään kuitenkin julkisuuteen "tähtiä", joilla tätä harjoittelukautta ei ole takanaan. Ensimmäisen Idols-kisan loppuvaiheissa oli mukana yksi kilpailija, joka oli tehnyt jo oman pohjatyönsä: Jani Wickholm. Tämänkertaisen Idolsin finaalivaiheen kaikki kilpailijat olivat aloittelijoita.
Ehkä epävireisyyskeskustelu kertoo siitä, että yleisön ja tuomariston osat ovat sitten ensimmäisen tuotantokauden vaihtuneet. Ensimmäisellä kerralla tuomariston tylyt arviot kilpailijoiden laulutaidosta nostattivat monet takajaloilleen.
Tällä kertaa yleisö ja iltapäivälehdet ottivat ilkeän tuomarin roolin, niin että tuomaristo aina Jone "verta, terästä, hevosia" Nikulaa myöten vaikutti finaalilähetyksessä varovaiselta ja vaisulta.
Aplodit merkistä
Mitä avuja uudella idolilla, 26-vuotiaalla hämeenlinnalaisella Ilkka Jääskeläisellä sitten on? Hänen turvallinen vetovoimansa tuo mieleen yläasteen bändiprojektia vetävän opettajan. Ehkä siksi hänen innokkainta yleisöään näyttivät olevan esimurrosikäiset tytöt, ja Pasilan konepajan illassa oli melkoinen määrä myös vasta juuri koulutiensä aloittaneita tyttöjä.
Jääskeläisen ääniala on rajallinen, eikä hänen äänensä ole erityisen tunnistettava. Mutta hän on sanavalmis kuin saunailtojen huulenheittäjä, jonka esiintymisessä vuorottelevat nopeat sutkaukset ja vetäytyminen naurun suojiin.
Vasta vuosien kuluttua tiedämme, miten pitkälle nuo avut riittävät. Levytyssopimuksen ja valtaisan määrän tv-aikaa voi voittaa, mutta kestävää tähteyttä ei voi voittaa tekstiviestiäänestyksessä.
Se on ansaittava maailmassa, jossa tuhannen ihmisen raikuvat suosionosoitukset eivät enää ala studio-ohjaajan merkistä.