Kärppämiesten vaihtoaitiossa, lämpimän viltin alla, nököttää rivissä viisi nättiä pientä tyttöä, joista kaikista kasvaa yhtä hyviä kuin Susanna Pöykiö.
"Susanna on paras. Sen luistelu on niin hienonnäköistä. Ja se on oululainen", sanovat viisi marjaa sinivihreissä prinsessamekoissa.
Iia Paloheimon, Veera Maanisen, Ruut Rautavan, Sofia Pulkkisen ja Heta Siermalan tehtävänä on kerätä jäältä luistelijoille heitetyt kukat ja lahjat. Jännittää. Luottamustehtävissä ei ikävä kyllä saa hurrata, ei edes Susanna Pöykiölle, mutta onneksi tytöt ovat vapaavuorolla naisten vapaaohjelmien aikana.
Ruusutytöt tietävät, mistä puhuvat. Susanna Pöykiön sydämeenkäyvän kaunis vapaaohjelma hurmaa Raksilassa sekä kotiyleisön että tuomarit. Yhteispistemäärä 155.46 on kauden paras tulos.
Samassa kopissa
"Kun Susanna pärjää arvokisoissa, meille soitetaan kesken kaudenkin ja kysytään, pääsisikö taitoluistelukouluun", Oulun Taitoluistelukerhon puheenjohtaja Miia Herva kertoo.
"Harrastajamäärä on kasvanut 3-4 vuodessa sadalla luistelijalla kolmeensataan."
Nuorille luistelijoille on tärkeää, että esikuva on lähellä.
"Susanna harjoittelee Raksilassa Oulussa ollessaan, istuu samassa pukukopissa pienten tyttöjen kanssa. Se on kova juttu", Herva hymyilee.
Taitoluistelijat ovat saaneet osansa myös kärppähuumasta.
"Kun perheen poika aloittaa jääkiekon, sisko tuodaan samalla taitoluistelukouluun. Oulu on jääurheilukaupunki."
Idolikin haaveilee
1980-luvun lopulla pieni Susanna Pöykiö taapersi Raksilan jäähallissa ja haaveili luistelevansa kuin Nancy Kerrigan.
Viisitoista vuotta myöhemmin samassa paikassa hän hehkuu tyytyväisyyttä tuoreena Suomen mestarina. Sitä paitsi kerrankin ei ole kiire pakkaamaan ja matkaan, edessä on yli vuodenvaihteen ulottuva joululoma kotona Oulussa. Ruusutytöt pääsevät luistelemaan idolinsa kanssa.
"Tuntuu hassulta, että joku haluaisi olla niin kuin minä, kun omatkin haaveet ovat vielä toteutumatta. Michelle Kwania voi sanoa idoliksi edelleen", Pöykiö sanoo.
"Minun haaveeni on olla maailman viiden parhaan taitoluistelijan joukossa."
Rankassa lajissa oman idolin seuraaminen tuo motivaatiota, samoin sellaisena oleminen.
"Pienet tytöt täällä jaksavat muistuttaa silloinkin, kun itsellä meinaa usko loppua", Pöykiö kiittää.
Yksi jäi puuttumaan
"Harmittaa, että kolmois-kolmois -yhdistelmä jäi vieläkin hyppäämättä. Henkinen kynnys siihen pitäisi ylittää ja toivoin, että tänään olisi ollut se päivä", Pöykiö pohtii eikä myönnä, että lauantain vahvan kakkosen, Alisa Drein sairastuminen ja poisjäänti vapaaohjelmista olisi laskenut rimaa.
"Vaikka luistelisi yksin, on yritettävä päästä sille tasolle, jota maailmalla vaaditaan."
Pöykiö on luistellut vapaaohjelmaansa Nino Rotan Romeon ja Julian tahtiin vasta syyskuun alusta lähtien.
"Ohjelma vaatii vielä hiomista ja uusi arvostelujärjestelmä on tuonut uusia haasteita. Ei tästä oikein tule koskaan valmista", hän huokaa.
Tammikuun EM-kisaan mennessä pitää kiivetä myös kolmois-kolmois -kynnyksen yli.
"Ei kai se mitali kaukana olisi, jos kaikki loksahtaisi kohdalleen", Pöykiö miettii.
Suuri tavoite ovat Torinon olympialaiset 2006.
"Siihen tarvitaan kuitenkin muutakin kuin työtä. Resurssit pitää saada siihen kuntoon, ettei tarvitse tinkiä koreografioiden tekemisessä tai matkustamisessa, jääajasta ja valmentajan palkoista puhumattakaan."