Lasten päivähoitokeskustelu juuttuu helposti erilaisiin vastakkainasetteluihin. Eipäs-juupastelu subjektiivisesta oikeudesta saa aina tunteet kuumenemaan. Varhaiskasvatuksen hallinnonalaa on setvitty pitkään ja hartaasti. Opettajilla ja hoivaajilla on ammattiryhminä omat intressinsä. Varhaisten ikävuosien palveluiden kehittäminen kokonaisuutena lapsen edun ja oikeuksien kannalta on jäänyt vähemmälle.
Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnalta odotetaan elokuulla linjauksia siihen, miten 1970-luvun alusta peräisin oleva päivähoitolaki uudistettaisiin. Samaan aikaan istuu niin sanottu Sata-komitea, joka arvioi muun muassa pienten lasten kotihoidon tuen tasoa. Hallitus on luvannut käynnistää myös vanhempainvapaan laajemman uudistamisen etenkin isän roolin vahvistamiseksi.
Lasten vanhemmat odottavat täsmennystä ryhmäkokoihin päiväkodissa. Lapset itse toivovat useimmiten lyhyempiä hoitopäiviä eli vanhempien osa-aikatyön lisäämistä. Kuntatasolla pitäisi paremmin saada hallintaan varhaisen kasvatuksen ja hoivan palveluiden sekä kotikasvatuksen tuen kokonaisuus. Seurakunnat, musiikkileikkikoulut, taidelaitokset ja järjestöt ovat osa palettia kuntien päiväkotien ja perhepäivähoidon ohella.
Maan hallituksen kannattaisi uudistaa lasten varhaisten vuosien palveluita kokonaisuutena yhdessä kuntien kanssa lapsen oikeuksia vahvistaen. Päivähoitolain tilalle tarvitaan laki lapsen varhaisesta kasvatuksesta ja hoivasta. Siihen tulee yhdistää vanhempainvapaan pidennys sekä 4-5-vuotiaille tarjotun avoimen leikki- ja kerhotoiminnan lisääminen. Lapsen etua vahvistaisi, jos monimuotoisuutta ja osa-aikaista työssäkäyntiä mahdollistava "sekä että" -ajattelu lisääntyisi.
Kinastelu koti- ja päivähoidon puolesta ja vastaan ei vie pitkälle. Molempia tarvitaan. Lisäksi eri-ikäisten lasten tarpeet ovat erilaisia. Vanhemmilla on aina ensisijainen lapsen kasvatusvastuu. Hoivaa ja kasvatusta ei pienen lapsen elämässä voi erottaa toisistaan.
Nykyiset järjestelyt lähtevät liian jäykästi siitä, että vanhempi on joko töissä tai kotona sataprosenttisesti - välimuotoja ei kannusteta. Muissa pohjoismaissa vanhempien osa-aikatyö on paljon yleisempää kuin meillä. Avoimen päiväkodin ja leikkitoiminnan palveluita on aivan liian vähän. Osa-aikaisen päivähoidon maksut ovat suhteessa korkeat.
Myös kotikasvatus tarvitsee ammattilaisten kumppanuutta ja vertaistukea. Esimerkiksi neuvolan perhevalmennusta tulee vahvistaa. Lapsiperheiden kotipalvelu olisi oiva apu vauvaperheelle, kun useita alle 3-vuotiaita sisaruksia hoidetaan kotona.
Lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana vahvistuu lapsen ja vanhemman kiintymyssuhde. Pieni lapsi ei ole laumaeläin vaan tarvitsee ihmissuhteiden jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Mitä pienempi lapsi on, sitä parempi hänen on olla kotona tai kodinomaisessa hoidossa. Kaikkien alle 3-vuotiaiden hoito tulisi järjestää perhepäivähoidon tapaan eli pieniin ryhmiin, joissa on omahoitaja. Myös hoitajan palkkaamista kotiin on hyvä edistää pienten lasten perheissä.
Lasten kotihoidon tuki on ollut mainio suomalainen innovaatio, joka on antanut perheille vaihtoehtoja. Vielä parempi olisi se, että vanhempainvapaata pidennettäisiin vähintään yhteen vuoteen mutta mielellään lapsen puolentoista vuoden ikään saakka. Siitä riittäisi paremmin sekä äidille että isälle jaettavaa. Kotihoidon tukea voitaisiin edelleen myöntää vanhempainrahakauden jälkeen ja myös osa-aikaisen työn tukena.
Päivähoitopaikan turvaamiskeskustelusta pitäisi siirtyä puhumaan varhaisen kasvatuksen ja hoivan laadusta. Vastuu on kunnan ja valtion päättäjillä, päivähoidon ammattilaisilla mutta myös isillä ja äideillä sekä työnantajilla.
Laadun arvioinnissa vanhemmilla mutta myös lapsilla on paljon sanottavaa. Norjassa on päivähoitolakiin lisätty lapselle itselleen oikeus osallistua ja vaikuttaa silloin kun hänen arkeaan arvioidaan ja suunnitellaan. Näin pitäisi tehdä meilläkin. Eräistä kunnista on hyviä esimerkkejä lapsen ikätasoon sovitetusta arviointitiedon keruusta. Vanhempien kanssa käytävät säännölliset keskustelut tukevat lapsen mielipiteen välittymistä ja lapsen ymmärretyksi tulemista.
Harvemmin sanotaan ääneen, että huonolaatuisesta hoivasta voi olla lapselle myös haittaa. Huono yhdistelmä on pienen lapsen pitkä hoitopäivä ahtaissa tiloissa, suuressa ryhmässä ja vaihtuvien hoitajien hoivissa. Tutut hoitajat ja kaverit, pieni ryhmä, sopivan mittainen hoitopäivä, rauhalliset leikkihetket, toimintatuokiot ja ruokailut sekä mukava piha ovat laatua lapsen kannalta. Silloin myös lapsen oma ääni kuuluu.
Ammattilaisia tulee rohkaista ottamaan vanhempien kanssa puheeksi myös kodin hoivaan liittyviä huolia, liittyivät ne sitten pitkään hoitopäivään, vanhempien alkoholinkäyttöön tai väkivaltaisiin kasvatusmenetelmiin. Varhaisina vuosina ratkaistaan lapsen elämän eväät pitkälle tulevaisuuteen. Siksi ne ovat niin tärkeitä.