Oulu Jouni Kinnunen, 21, sanoo olevansa välivaiheessa.
Lukiot ja armeijat on käyty, pikkuhiljaa pitäisi alkaa miettiä, minne ampumahiihdon suuri suomalaislupaus alkaisi elämänsä tähtäintä kohdistaa. Montako napsausta tohtisi kääntää, ja mihin suuntaan.
Sen Kinnunen tietää, mitä haluaisi tehdä. Mutta missä ja millä tasolla... siinä piisaa oululaisnuorukaisella pohtimista.
"Jos vähänkään voin asiaan vaikuttaa, minusta tulee isona ampumahiihtäjä. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole mielessä. Toisaalta sitä työtä ei voi tehdä loputtomiin."
"Pitäisi kai opiskella edes malliksi, mutta kun ei oikein joutaisi. Urheilupuolella tuntuu siltä, että jotakin olisi tulossa... seuraava suunta on vähän hukassa", Kinnunen pähkäilee.
Kukapa ei olisi elämässään ollut näiden samojen asioiden edessä; pitäisi elellä niin, ettei kiikkutuolissa istuessa kaduta.
Moni toivoisi, että Kinnusella piisaisi rohkeutta tehdä sitä mitä eniten haluaa: urheilla. Siihen hänellä on asiantuntijoiden mukaan harvinaisen hyvät eväät repussaan.
Olosuhteiden
perässä
Ampumahiihdosta perillä olevien mukaan Kinnusta odottaa urheilijana suuri tulevaisuus. Mutta kuka sen tietää, menevätkö kaikki asiat lopulta niin kuin povataan: yksi virhe, yksi haaveri saattaa laittaa asiat mullin mallin.
Ei ole huippu-urheilijalla helppoa, ei.
"Vasta tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa voinut keskittyä tosissaan harjoitteluun, ja nyt alkaa olla aavistus siitä, miten tätä pitäisi tehdä. Kovin paljon muuta ei elämään mahdu", Kinnunen tietää.
Senkin hän tietää, että Oulun vinkkelistä ei huippu häämötä. Edessä on väistämättä siirtyminen parempien harjoitusolosuhteiden äärelle.
"Harjoittelin Vuokatissa koko kesän. Siellä huomasi kuinka tosi se on, ettei Oulussa voi treenata. Sankivaarassa olisi periaatteessa SM-tason olosuhteet, jos ampumaradan saisi puoli kilometriä lähemmäs kuntoradan kylkeä, mutta eipä se taida toteutua."
"Kesällä täytyisi myös olla mahdollisuus rulla-ampumahiihtoon, joten muutto taitaa olla edessä."
Alustavasti Kinnunen on ajatellut hankkia opiskelupaikan Joensuusta, missä harjoitusolosuhteet ovat kunnossa.
Hän myöntää, että mielessä on pyörinyt radikaalimpikin ratkaisu: muutto Keski-Eurooppaan, missä ampumahiihto on lajina yksi suurista. Siellä olisi tarjolla tietoa, taitoa ja kisoja, mutta tyyriiksi se tulisi.
"Siellä kun löisi läpi, sponsorihanat olisivat auki heti leveästi. Jos olisi mahdollisuuksia, voisin lähteä kokeilemaan."
"On sitä miettinyt... ajautuuko tämä joskus siihen, että kaikki on yhden kortin varassa. Tähän saakka olen pystynyt tekemään hommaa aika lailla varman päälle", Kinnunen sanoo.
Veri punnitaan
vasta Vancouverissa
Nuorten maailmanmestari mallia 2003 on ensimmäistä vuotta mukana ampumahiihdon olympiaryhmässä, ja kauden avanneessa maailmancupkisassa hän nappasi jo ensimmäiset pisteensä. 30. sija Beitostölenin pikamatkalta ei penkkiurheilijoita paljon hätkäyttänyt, mutta Kinnuselle se oli enemmän kuin sata jänistä.
"Karua hommaa tämä on, sijat 1.-3. lasketaan ja muut eivät pärjänneet. Tutuilta tuli paljon onnitteluviestejä, mutta ei sitä laajemmin ymmärretä, kuinka tiukassa pinnat ovat", Kinnunen sanoo.
Kinnusen uran tärkeimmät laikat nostetaan pystyyn vasta vuosien päästä. Esimerkiksi Torinon talvikisat 2006 on hänelle opintoreissu, sikäli kun Kinnunen sinne pääsee.
"Kunhan ensin saisi pidettyä tämän tason, olisi homma oikein hyvällä mallilla. Siitä sitten pikku hiljaa parantamalla pitäisi Vancouverin olympialaisissa (2010) olla sopivasti iskussa. Siinä porukassa, joka jakaa mitalit", hän sanoo.