Täh­täi­mes­sä "oikea työ"

Riina Kivelällä on pitkästä aikaa kohtuullisen rauhallinen olo. Niin rauhallinen kuin seuraavan päivän tenttiin valmistautuvalla opiskelijalla nyt yleensä voi olla.

Riina Kivelän näpeissä pysyvät niin rumpukapulat kuin näyteputketkin. Rokin soittaminen ja bioanalyytikon työ ovat eri maailmoista, ja se on Kivelän mielestä vain hyvä.
Riina Kivelän näpeissä pysyvät niin rumpukapulat kuin näyteputketkin. Rokin soittaminen ja bioanalyytikon työ ovat eri maailmoista, ja se on Kivelän mielestä vain hyvä.
Kuva: Kontiainen Jarmo

Riina Kivelä juontaa Simerock-bändikisaa 11.-12. huhtikuuta Rovaniemen Mondella, Pohjolankatu 6. Yhteishaku ammattikorkeakouluihin päättyy tänään kello 16.15.

Riina Kivelällä on pitkästä aikaa kohtuullisen rauhallinen olo. Niin rauhallinen kuin seuraavan päivän tenttiin valmistautuvalla opiskelijalla nyt yleensä voi olla.

Kivelä on sallalaisen rockbändin Stalingrad Cowgirlsin rumpali. Kolmen nuoren naisen muodostamalla yhtyeellä on takanaan vuoden verran sellaista pyöritystä, että kun Kivelä rupeaa muistelemaan "viime vuotta", hän muisteleekin tosiasiassa kahden vuoden takaisia asioita. Aika on kiitänyt niillä kuuluisilla siivillään.

Vuoden aikana tapahtunutta: keväällä levytyssopimus, kesällä neljättoista festarit, syksyllä debyyttialbumi ja lähes joka viikonloppu keikkoja eri puolilla Suomea. Levyn julkaisun aikoihin toimittajat soittelivat joka puolelta. Tytöt saivat alituiseen vastailla kysymyksiin, jotka keskittyivät soittajien sukupuoleen tai pohjoiseen kotiseutuun.

"Nehän ne ovat ne kaksi asiaa, mistä meidät tunnetaan."

Vuoden aikana Kivelä on myös kirjoittanut ylioppilaaksi ja muuttanut Sallasta Ouluun opiskelemaan bioanalytiikkaa. Tahti on ollut hektinen: alkuviikko koulussa, torstaina tai perjantaina matka keikkapaikalle jonnekin päin Suomea, viikonloppuna kaksi keikkaa, sunnuntaina matka takaisin ja maanantaiaamuna taas kouluun.

Nyt aikatauluihin tuo väljyyttä kahden kuukauden keikkatauko.

Alle kaksikymppisen muusikon kohdalla törmää yleensä haaveeseen pystyä tulevaisuudessa tekemään ja esittämään musiikkia kokoaikaisesti. Kivelällä asiat ovat toisessa järjestyksessä: hän haluaa hankkia itselleen "oikeita töitä", jotta pystyy pitämään musiikin harrastuksena.

"Olen todennut sen, että muusikon hommissa ei tässä maassa ainakaan tällä tasolla elätä itseään. Eri asia ovat tietysti jotkut Ville Valo ja Nightwish. Kaverit sanovat monesti, että sulla on varmasti kauheasti massia, kun teet keikkaa. Onhan se kiva lisä opiskelijalle, mutta paremmin saa rahaa työskentelemällä kaupan kassalla."

Kivelän opiskelupaikka on Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Hän valmistuu aikanaan laboratorionhoitajaksi. Se tarkoittaa työskentelyä sairaaloissa tai tutkimuslaitoksissa, näytteiden ottamista ihmisiltä tai eläimiltä sekä näytteiden analysointia.

Kivelän pitkäaikainen haaveammatti on ollut lääkäri. Alun perin hän oli suunnitellut hakevansa lukion jälkeen lääketieteelliseen, mutta lukemiset jäivät sitten vähemmälle. Hän päätti hakea bioanalytiikkaan, josta oli innostunut oltuaan aiemmin kesätöissä apulaisena Lapin keskussairaalan laboratoriossa.

Ala tuntuu oikealta. Työ vaatii tarkkuutta ja näppäriä sormia, mutta se ei ole tutkimuskammiossa nyhjöttämistä vaan vuorovaikutusta.

Räväkän esiintymisen ja rauhallisen tutkimustyön välillä on myös kiintoisa kontrasti.

"Minussa on molemmat puolet, tarkka ja säännöllinen sekä taiteellinen. Ne ovat toisiaan tasapainottavat tekijät. Kaksi päivää taiteellisuutta viikossa on minulle ihan hyvä määrä."


Jos Stalingrad Cowgirls
tulevaisuudessa kasvattaa suosiotaan samaa tahtia kuin viimeisen vuoden aikana, miten Kivelä pystyy pitämään bändin harrastuksena?

"Se on hyvä kysymys, en ole miettinyt niin pitkälle. Tällä hetkellä yritän tasapainoilla koulun ja musiikin välillä. Jos tilanne joskus vaatii radikaaleja muutoksia, sitten pitää miettiä uudestaan. Bändin kanssa ajatellaan aina puoli vuotta eteenpäin."

Sillä jos Kivelä jotain on hullunmyllyn keskellä oppinut, niin sen, että asioita ei kannata suunnitella ja lyödä lukkoon kovin pitkälle. Pitää elää hetkessä. Niin klisee kuin onkin, ainakin Kivelän kohdalla se on osoittanut toimivuutensa.

Ilmoita asiavirheestä