Mikä on se näkymätön voima, joka liittää yhteen vanhat kiistakumppanit. Kerta toisensa jälkeen.
Kun Kärpät nousi 11 vuoden tauon jälkeen takaisin SM-liigan parrasvaloihin, play off-keväänä on soitettu tuttua melodiaa. Kärpät on saanut käydä ihailemassa Areenan kirkkaita valoja, ja vastaavasti Jokereille on siunaantunut avartavia lentomatkoja kauas Ouluun.
Jännitteet ovat jo ennen ottelusarjan alkamista suuret, ja ottelupari joutuu suurennuslasin alle. Onhan kysymyksessä valtakunnan kaksi kenties värikkäintä joukkuetta; kaksi vastakohtaa, etelä ja pohjoinen, pääkaupunki vastaan maakunta, Jortikka vastaan Heikkilä, Viuhkola vastaan Metropolit.
Kolme vuotta sitten kohtaamisten sarja sai alkunsa varsinaisella pommilla, kun sarjanousija pudotti runkosarjan voittajan ennenaikaiselle kesälomalle otteluvoitoin 3-2. Sankareita olivat kaikki kärpät, mutta historiaan itsensä kirjoituttivat maalivahti Markus Korhonen, joka piti nollan sekä Sakari Palsola, jonka mailasta lähti viidennen ottelun ainoa osuma.
Kaksi vuotta sitten Jokerit vei ottelusarjan 3-1. Kärppien menestysmahdollisuuksia varjostivat Jeff Hamiltonin ja Tim Thomaksen lähes samanaikaiset potkut.
Vuosi sitten kaksintaistelu käytiin välierissä eli panoksena oli finaalipaikka. Sarja huipentui viidenteen otteluun Areenalla, mikä oli kuin vanhan kertausta. Niklas Bäckström piti nollan ja Petr Tenkrat iski kahdesti. Mutta sisältyi sarjaan muutakin mielenkiintoista. Voipa joku muistaa, että suurimman hädän hetkellä kiekkoja jopa heiteltiin maaliin.
Jokerit on likipitäen yhden kentällisen joukkue. Kärpissä ratkaisuihin pystyvät kaikki neljä.
Luonnollisesti koko kärppäjoukkue syttyy uhkeimpaan kukoistukseensa juuri Jokereita vastaan. Erityistä hytinää on Ilkka Mikkolan ja Ari Vallinin pelipaidan sisällä, pelasihan tämä parivaljakko vielä vuosi sitten narripaidassa.
Jokerien ainoa ex-kärppä on Petri Pakaslahti, joka lähti 17-vuotiaana Kimmo Lotvosen kanssa divaria pakoon, ja määränpää oli Rauma. Sittemmin Lotvonen on jo palannut kotikonnuilleen, kun taas Pakaslahti hakee uralleen uutta nostetta pääkaupungissa.
Yli kymmenen vuotta kestäneestä kiertolaiselämästä huolimatta Raksilan jäähallin tuoksuineen ja makuineen on edelleen Pakaslahdelle se ainoa, oikea ja alkuperäinen kotihalli.
Mutta kenen leipää syöt, sen lauluja laulelet.
Alkava play off-kevät on Kari Heikkilän viimeinen palvelus Kärpille, jonka palkkalistoille hänet kutsuttiin tammikuussa 2001. Kun kausi on ohi, Heikkilä heittäytyy vapaalle vapaaherraksi.
Heikkilän ansiolista on komea. Hän on muokannut neljän kauden aikana Kärpistä kestomenestyjän, joka herättää kunnioitusta Suomi-neidon eri kolkissa.
Koska kahdeksan parhaan joukkueen pelilliset erot ovat marginaalisen pienet, avainasemaan nousee henkinen kapasiteetti. Kuinka hyvin pelaajat latautuvat, kuinka sitoutuneita he ovat, onko hermokontrolli kunnossa. Tässä valossa avainasemaan nousee se, miten joukkuetta johdetaan.
Vuosien varrella Kari Heikkilän vahvuudeksi on noussut keskittyminen vain ja ainoastaan omaan tekemiseen. Ympärillä saa olla vaikka minkälaista pärinää, mutta Kärpät ja Heikkilä miettivät vain niitä asioita, mihin voi itse vaikuttaa.
Vastakkaisessa leirissä ja vaihtoaitiossa komentoa pitää Hannu Jortikka, jolla on aika kuuluva ääni. Miehet ovat luonteeltaan ja tyyliltään kuin toistensa vastakohdat.
Mutta myös saavutusten hohteessa välkkyy yksi pienen pieni ero. Jortikka on kannatellut kuutta mestaruuskannua, Heikkilä ei yhtään - vielä.
Kärppien leirissä mestaruuden tavoittelemisesta ei ole pidetty kovin kovaa ääntä. Asioita ei tietenkään eletä eteenpäin, mutta silti kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että viime kevään hopea pitää pystyä kirkastamaan.
Viimeiset 22 vuotta mestaruus pysynyt kolmion Turku-Tampere-Helsinki talutusnuorassa.
Mutta mitä tässä mestaruudesta puhumaan. Nyt eletään vasta puolivälierävaihetta, ja mukana on kahdeksan joukkuetta, jotka lähtevät taistoon melkeinpä samalta lähtöviivalta.
Varmaa on vain se, että mestaruuteen tarvitaan tasan kymmenen voittoa. Ei enempää, eikä vähempää.
Ken tähän pystyy, on mestaruutensa varmasti ansainnut.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi