Tahranpoisto on kestoaihe, josta kysellään aina esimerkiksi Martoilta.
"Mitä nopeammin tahran pystyy poistamaan, sen helpommin se lähtee. Kuivunut lika menee kuituihin eikä tahra silloin enää lähde välttämättä millään konstilla", sanoo kehittämispäällikkö Taina Jerkku Martat ry:stä.
Monille tahroille riittää ensiavuksi usein vesi. Vaikeiksi tahroiksi Jerkku listaa esimerkiksi banaanin ja rasvatahrat.
"Kun vaikka salaatinkastiketta tippuu t-paidalle jossa on elastaania, rasva tuntuu "syövän" kuitua ja kankaan pintaan jää helposti tumma läiskä, joka ei lähde irti."
Jos vaate hikistyy oikein kunnolla, joskus tuntuu ettei vaatetta saa enää raikkaaksi oikein millään.
"Vaate kannattaa silloin pestä mahdollisimman kuumassa vedessä. Hikitahrat voivat vaatia 60 asteen lämpötilan, ne eivät välttämättä lähde 40-asteisessa pesussa."
Vaatetta voi myös liottaa etikkavedessä - jos ei tilanne parane, tuskin mitään muutakaan olisi enää tehtävissä.
Marttojen nettisivuilta martat.fi löytyy valtava määrä tahratietoa, usein alkuun pääsee ruokakaapista löytyvillä aineilla.
Suomessa ei onneksi olla yhtä pitkällä kuin Amerikassa, jossa on suunnilleen joka tahraa varten oma aineensa, naurahtaa Liisa Harjula kestävän kehityksen ja energia-asioiden asiantuntija- ja palveluorganisaatio Valoniasta.
Harjula kehottaa pärjäämään ilman erillisiä tahranpoistoaineita ja kokeilemaan ensin vanhan kansan konsteja, kuten etikkaa, suolaa, sekä tavallista pesuainetta.
Jos vaate kestää vesipesun, sitä kannattaa yrittää puhdistaa itse. Kemiallisen pesun vaativat täytyy kiikuttaa pesulaan. Kalliiden juhlavaatteiden kanssa kannattaa tehdä samoin, jos haluaa pelata varman päälle. Harjula sanoo pesulan käytössä olevan myös ekologisia näkökantoja.
"Pesulassa käsitellään kemikaaleja aivan eri ympäristössä kuin kotona."
Jos tarvitsee tahroille jotain erityisainetta, Harjula suosittaa esimerkiksi sappisaippuaa. Se ei sisällä kemikaaleja, vaan on tehty luonnonaineista. Pakkausselosteessa mainittu klorofyllikin on kasviperäinen ainesosa.
Ympäristömerkki puolestaan tarkoittaa sitä, että jokin tuote on omassa tuoteryhmässään vähiten ympäristöä kuormittava aine ja täyttää tietyt vaatimukset.
"Merkki ei silti tarkoita sitä, että esimerkiksi sen saanut tahranpoistoaine olisi täysin vaaraton ympäristölle."