Helsingin herrojen kotkotukset ovat aina olleet täällä maakunnassa huonossa huudossa, mutta itsehän ovat aina soppansa keittäneet.
Viimeisin esimerkki etelän virkamiesten älyttömästä hästäämisestä oli aluehallintouudistus. Alkuperäisen idean mukaan kai idea oli yksinkertaistaa aluehallintoa. Lopputuloksena saatiin aikaan täydellinen epätietoisuus siitä, kuka päättää ja mistä päättää ja kuka valvoo ja mitä.
Entisten selkeiden läänien sijasta meillä on nyt kuusi aluehallintovirastoa, jotka hoitavat pitkälle entisen lääninhallitusten tehtäviä.
Aluehallintovirastoissa on viisi vastuualuetta eli peruspalvelut, oikeusturva ja luvat, pelastustoimi, poliisi, työsuojelu ja ympäristöluvat. Mutta kansalaisten kannalta asia ei ole kovin yksiselitteinen, kun käy ilmi, että esimeriksi Lapin aluehallintovirasto hoitaa vastuualueista vain kahta mutta Pohjois-Suomen AVI vastaa niistä kaikista.
Edelliseen lauseeseen sisältyy tosin sekin epäloogisuus, että Pohjois-Suomi on tässä uudessa mallissa etelämpänä kuin Lappi.
Uudistuksen myötä osa palveluista siirtyi samaan aikaan perustettuihin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin eli ELY:hin.
Tämäkin epäilemättä selkeyttää asioita. Otetaanpa nyt esimerkiksi liikenneväylien hoito Pohjois-Pohjanmaalla. Entistä ihmisille suhteellisen selkeää vastuutahoa Tiehallintoa ei enää ole ja entiset tiehallinnon virkamiehet ovat nykyisin osa Livi-ELY rakenteita. Livi on yhtä kuin liikennevirasto ja ELY on Elinkeino-, Liikenne-, ja ympäristökeskus.
Entisen Oulun läänin alueen tienpidosta vastaa Pohjoispohjanmaan ELY-keskus. Liikennevastuualue - ja näistä hoidon, ylläpidon (sillat, päällysteet) ja investointien käytännön toteutuksesta tienpäällä asioista taas vastaa Kunnossapito ja Rakentaminen -yksikkö.
Selväähän tuo on kaikille?
Lisäksi siihen sisältyi tuo ihmisten mieliä useaan otteen kaivertanut käsite: entinen Oulun lääni. Jopa television säätieteilijät ovat joutuneet turvautumaan "entiseen Oulun läänin alueeseen", kun ilmaisu Pohjoispohjanmaan ELY-keskuksen alueella, ei kertoisi kansalaisille mitään.
Kiistämättä aluehallinnon merkitys on vähentynyt. Läänien määrää on vuosien mittaan vähennetty ja tehtäviä karsittu, mutta silti niillä oli edelleen tehtävänsä.
Puolueet ehtivät lisäksi omalla puoluepoliittisella puliveivaamisellaan osin pilaamaan maaherrojen asemaa, mutta silti osa maaherroista, kuten Oulun läänin viimeinen maaherra Eino Siuruainen, kohosivat sekä omalla alueellaan että maan rajojen ulkopuolella oman alueensa arvostetuiksi puolestapuhujiksi.
Aluehallinnon uudistamista valmistelemassakin ollut Siuruainen puhui lämpimästi läänien säilyttämisen puolesta, mutta eihän se ilmeisesti sopinut Helsingin herrojen uudistusintoon.
Nyt, kun yli vuosi on eletty AVI-ELY aikaa alkavat äänet nousta selkeyden ja yksinkertaisuuden puolesta. Jopa kuntanministeri Tapani Tölli on tuonut julki tyytymättömyytensä aluehallintoyksiköiden nimiin. Ongelmia on tullut myös mm. alueellisessa yhteistyössä Venäjän kanssa, kun maasta puuttuu selkeä ja ymmärrettävä vastapuoli yhteistyökeskusteluille.
Tilanteeseen on kuitenkin olemassa helppo ja yksinkertainen ratkaisu. Nimetään kuusi aluehallintovirastoa lääninhallituksiksi, niiden ylijohtajat maaherroiksi sekä toimialueet lääneiksi.
Kirjepaperit ja lomakkeet jouduttaisiin luonnollisesti painamaan uusiksi, mutta se on pieni hinta Suomen historian arvostamisesta ja kuvioiden edes hienoisesta selkeyttämisestä.
Siis läänit takaisin ja mieluummin jo tällä vaalikaudella. Tämä tuskin on sen luokan päätös, että sen pystyy tekemään vasta eduskuntavaalien jälkeen.