Jääkiekon MM-kisoilla on tällä kertaa suurempi painoarvo kuin ehkä koskaan aikaisemmin, koska jokainen maa saa kerrankin kaikki parhaat pelaajansa mukaan - kiitos NHL-kauden, jota ei ikinä pelattu.
Mutta missä ovat herrat nimeltään Nicklas Lidström, Mats Sundin, Saku Koivu, Steve Yzerman, Keith Tkachuk tai vaikkapa Nikolai Habibulin. Kotona tai lomalla. Syystä tai toisesta. On syy mikä hyvänsä, se on hyvä syy.
NHL:n supertähtiluokkaan kuuluvia pelaajia pitää ymmärtää. Heillä on joko vammoja, jotka pitää hoitaa kuntoon. Osa heistä halua pitää lomaa. Osa taas on ollut pelaamatta koko kauden, joten he eivät luota omaan pelituntumaansa. Joku voi rutista sitä, että kaudesta olisi tullut liian pitkä, alkoivathan maailmancupin leiritykset jo elokuun puolessa välissä.
Sitten ovat tietysti perhesyyt. Osa haluaa mieluummin viettää laatuaikaa läheistensä kanssa kuin pelata jossain B-luokan kiekkokekkereissä.
Vaikka Innsbruckin upeissa tirolilaismaisemissa tuikkii iso nippu kivikovia NHL-tähtiä, ja myös Wienissä Venäjä, Slovakia ja Tshekki tuovat parrasvaloihin nimivahvat komppaniansa, jääkiekon MM-kisoista puuttuu se jokin.
Meille eurooppalaisille MM-kisat ovat kiekkokauden suurin kliimaksi, mutta Pohjois-Amerikassa turnaus rankataan ehkä vasta viidenneksi. Esimerkiksi Kanadassa arvojärjestys on tämä: 1) Stanley cup, 2) olympiakisat, 3) maailmancup, 4) alle 20-vuotiaiden MM-kisat ja 5) MM-kisat.
Tätä taustaa vasten on upeaa, että maailman kenties paras maalivahti, kolminkertainen Stanley cupin voittaja, olympiavoittaja ja maailmancupin voittaja Martin Brodeur tulee mukaan ja pukeutuu velvoittavaan vaahteralehtiseen univormuun.
Brodeur saapuu toisiin MM-kisoihinsa, ja kas kummaa edellinenkin kerta oli Itävallassa, ja vuosi oli 1996. Silloin Brodeurin kaulaan ripustettiin MM-hopeaa, joten kanadanranskalaisen missio on vielä täyttämättä. Hän haluaa vielä MM-kultaa - sen ainoan, joka puuttuu hänen kultaisista kokoelmistaan.
Brodeurin lisäksi hatunnoston ansaitsee USA:n Mike Modano - yhtä lailla pelaamatta ollut supertähti.
Supertähtien päätökset voivat kannattajien iloksi myös muuttua. Syksyn maailmancupin jälkeen Jaromir Jagr ilmoitti, että hänen maajoukkueuransa päättyy tähän.
Eikä päättynyt. Jagr on mukana Itävallassa, koska hänenkin kokoelmistaan puuttuu MM-kulta. Olympiavoitto ja Stanley cup (2x) hänellä jo ovat.
Leijonien päävalmentaja Erkka Westerlund marssittaa MM-jäälle joukkueen, jolla on kaikki mahdollisuudet menestyä - tai olla menestymättä. Takana on kolme peräkkäistä MM-turnausta ilman mitalia, joten Suomi-kiekkoilu tarvitsisi mitalinhohtoisen piristysruiskeen. Leijonan olisi aika nousta jaloilleen.
Oman mausteensa MM-projektiin antoi peräti neljäntoista NHL-pelaajan kieltäytymiset. Syitä oli Westerlundin mukaan tasan kaksi: joko perhesyyt tai loukkaantuminen, joten tätä taustaa vasten mistään leijonakriisistä ei voida puhua.
Paniikki on suurempi Pohjanlahden toisella puolella, missä Ruotsin päävalmentaja Bengt-Åke Gustafsson sai NHL-pelaajilta yli 20 kieltävää vastausta.
Alkusarjassa Suomi tottakai voittaa Tanskan ja Ukrainan mennen tullen, mutta keskiviikkona 4. päivänä toukokuuta on tosi kysymyksessä. Silloin Suomi kohtaa Ruotsin ottelussa, jossa vastakkaisissa vaihtoaitiossa on kaksi MM-kisojen keltanokkapäävalmentajaa; Westerlund ja Gustafsson.
Kysymys on paitsi sarjapisteistä, maineesta ja kunniasta, mutta myös siitä, kumman kisatunnelmaan repeytyy märkivä haava.