Oulun kaupungin eivätkä Oulun seudunkaan vihreät ole koskaan olleet erityisen yksituumaista joukkoa. Toraisuuden taustalla on ollut sekä poliittisia linjaeroja että vahvojen persoonien välistä kamppailua näkyvyydestä ja avainpaikoista.
Tällaiset ilmiöt ovat osa normaalia poliittista elämää kaikissa puolueissa. Tässä mielessä vihreät eivät ole edustaneet vaihtoehtoista poliittista kulttuuria enää pariin vuosikymmeneen.
Oulun vihreiden joukossa tunnelma on jälleen kohonnut kuumaksi, kun vaalivoiton saaneessa puolueessa on pyritty jakamaan puolueelle tulevia luottamushenkilöpaikkoja. Lopulliset ratkaisut ovat venyneet ja vanuneet viikkoja, kun vihreä kunnallisväki ei ole päässyt lopulliseen sopuun siitä, kuka millekin paikalle istahtaa. Tähänastisten äänestysten perusteella yllättävin ratkaisu olisi joka tapauksessa Pasi Oravan mahdollinen jatko kaupunginhallituksessa.
Kaupunginhallituksessa olo ei lain mukaan edellytä paikkaa valtuustossa, ja valtuustovuosia Oravalla on takana kaikkiaan 16. Epätavallisena ratkaisua voi silti pitää, sillä hänen edelleen meni marraskuun vaaleissa 13 muuta ehdokasta. Jos Orava nousee kaupunginhallitukseen, tulos tuo mieleen vihreiden ratkaisun vuodelta 1995, jolloin eduskunnasta pudonnut Pekka Haavisto sai hyvityksenä hallituksen ympäristöministerin salkun.
Oulussa vihreiden luottamuspaikat ratkeavat lopullisesti tulevan sunnuntain valtuustoryhmän kokouksessa. Mitä silloin päätetäänkin, varmaa on, että kaikki ryhmän jäsenet eivät tule hyvillä mielin kokoushuoneesta ulos.