Nikosia
Kyproksen kohta 40 vuotta täyttävä konflikti osoitti maanantaina Haagissa jälleen kerran elinvoimaisuutensa. YK:n pääsihteeri Kofi Annan oli kutsunut osapuolet kokoon ilmoittamaan kantansa pääsihteerin nimeä kantavaan suunnitelmaan lopettaa saaren kahtiajako ja saattaa yhdistynyt saari huhtikuussa EU:n jäseneksi.
Tarkkaan ottaen osapuolilta odotettiin kantaa tässä vaiheessa vain suunnitelman sisältämään kansanäänestykseen 30. maaliskuuta. Kannanilmoitus kääntyi pitkäksi sarjaksi viime hetken neuvottelutapaamisia, mutta mikään ei auttanut. Kyproksen turkkilaisten johtaja Rauf Denktashin kanta pysyi kielteisenä.
Tämä tulos ei suinkaan ollut mikään yllätys, kun ottaa huomioon Kyproksen kysymyksen pitkän historian. Lukuisat välittäjät ja välitysehdotukset ovat tulleet ja menneet sen tien historian roskakoreihin. Viimeistään epäonnistuminen alkoi kuitenkin varmistua viime viikolla, kun Denktash onnistui Ankarassa saamaan kielteiselle kannalleen myös Turkin tuen.
Sitten viime syksyn parlamenttivaalien Turkissa on ollut menossa valtataistelu uuden voiman, islamilaisen AK-puolueen ja "vanhan vallan", turkkilaisittain "syvän valtion" välillä.
Syvään valtioon katsotaan kuuluvan muun muassa armeijan, turvallisuuspalvelujen ja ulkoministeriön keskeisten osien. Nämä rakenteet saivat nyt vielä tuekseen Turkin EU-vastaiset piirit. Denktashin EU:n vastainen kantahan on ollut ilmeinen jo pitkään.
Osin kanta on kyllä ymmärrettäväkin, koska EU:n suhtautuminen häneen ja hänen johtamaansa Pohjois-Kyproksen turkkilaiseen tasavaltaan ei aina ole ollut kovin tasapuolista.
AKP haluaisi ratkaista asian
AK-puolueen piiristä on selvästi viestitetty halua ratkaista viimein Kyproksen kysymys, mutta voima ei vielä riittänyt. Suurimpana esteenä oli se, että puolueen puheenjohtaja Recep Erdogan pääsi parlamentin jäseneksi vasta sunnuntain täytevaaleissa. Hänen tulonsa pääministeriksi kävi vasta nyt mahdolliseksi.
Haagin tapaamisten jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Denktash mainitsi kielteisen kantansa syyksi lähinnä kaksi seikkaa. Hänen mukaansa Annanin suunnitelman viimeisin eli kolmaskin versio olisi merkinnyt sitä, että 100 000 kyproksenturkkilaista olisi joutunut jälleen pakolaisiksi. Luku on melkoisesti liioiteltu.
Toisena kohtana hän mainitsi kiinteistö- ja maaomaisuudet. Uhkana oli hänen mukaansa se, että kreikkalaiset tulevat takaisin 1974 menettämiinsä taloihin.
YK:n olisi pitänyt hyväksyä hänen ehdottamansa globaali omaisuuksien vaihto. Sen mukaan etelään jääneet turkkilaiskiinteistöt olisi vaihdettu päittäin pohjoiseen jääneiden kreikkalaiskiinteistöjen kanssa, ja koska näitä on enemmän, loput olisi kompensoitu puhtaalla rahalla.
Ehdotus olisi siis tarkoittanut sitä, että käytännössä kaikki kreikkalaiset olisivat joutuneet luopumaan haaveistaan palata vanhoille kotikonnuilleen.
Tyypillistä viimeisten neljän kuukauden aikana käydyille neuvotteluille ja julkiselle keskustelulle onkin ollut, että saaren kummallakaan puolella ei ole osoitettu pienintäkään ymmärrystä vastapuolen tavoitteille ja toisen puolen vaikeuksille hyväksyä vastapuolen eräitä vaatimuksia.
Vaikka Kofi Annanin mukaan tie on nyt kuljettu loppuun, jotkut kyproslaiset jaksavat vieläkin elättää toivoa.
Viimeisenä takarajana pidetään nyt Kreikassa 16. huhtikuuta pidettävää EU:n huippukokousta, jossa jäsenyyssopimukset allekirjoitetaan.
Pohjoispuolella oppositio yhdessä noin 90 kansalaisyhteiskuntaa edustavan organisaation kanssa pyrkii toimeenpanemaan Annanin suunnitelman mukaisen, mutta luonnollisesti epävirallisen kansanäänestyksen sopimuksesta ja EU-jäsenyydestä 30. maaliskuuta.
Hankkeen onnistuminen ja mahdollinen vaikutus ovat vain kovin kyseenalaisia.
Jos näin käy, Kyproksen kreikkalainen osa liittyy yksin EU:iin ja pohjoinen osa jää ulkopuolelle. Pohjoisen valitsema strategia teki pelin eteläpuolelle liiankin helpoksi: he saivat haluamansa ja pohjoinen sai lisäksi pahan pojan maineen.
Kun Turkki sitoutui Helsingin huippukokouksessa 1999 myötävaikuttamaan Kyproksen ongelman ratkaisuun, lopputulos merkitsee samalla myös kovaa takaiskua sen EU-jäsenyydelle.