Muutama vuosi sitten Pohjois-Suomeen oli kehittynyt merkittävää omaa elektroniikan alihankintatuotantoa. Erityisesti sieviläinen Ojala-yhtymä ja sitten oululainen Microcell olivat tärkeitä paikallisia työllistäjiä.
Molemmat päätyivät Singaporessa päämajaansa pitävän kansainvälisen sopimusvalmistajan Flextronicsin käsiin, ja arkistoon kertyneet uutiset tämän yhtiön toimintatavoista kertovat varsin yhdensuuntaista tarinaa.
Vuonna 2001 suljettiin Piippolan tehdas. Vuonna 2002 suljettiin Oulu ja siirrettiin tuotanto Oulaisiin. Vuonna 2003 katosi Kannuksen tehdas, samoin kuin entinen Kyrelin tehdas Hämeenkyrössä. Haapajärvi haastoi Flextronicsin oikeuteen työllistämislupausten rikkomisesta. Ja viimeksi viime viikon perjantaina kello 14 Oulaisten tehtaan työntekijät saivat tiedon, että koko tehdas ajetaan alas. Yli 200 työpaikkaa katoaa, kun tuotanto siirretään muualle.
Muutamassa vuodessa Flextronicsin jäljiltä on kadonnut satoja työpaikkoja, jotka aikanaan syntyivät eri paikkakunnille pohjoissuomalaisen osaamisen turvin. Nyt maailmanlaajuinen konserni laskee, missä syntyvät suurimmat tuotot.
Ei ole tiedossa, olisiko suomalaisomistaja voinut toimia toisin. Kilpailun lait ovat kovat. Silti myös Pohjois-Suomessa kannattaa panna merkille, mitä Hämeenkyrössä on tapahtunut.
Vuonna 1999 sikäläinen Kyrel myi tehtaansa Flextronicsille, ja muutamaa vuotta myöhemmin koko paikka oltiin jo sulkemassa. Mutta niin ei tapahtunut: entinen omistajasuku osti tehtaan takaisin, ja nyt tuotanto jatkuu taas Kyrelin nimissä - entistä pienempänä, mutta kuitenkin.
Tämäkin opetus riittää kertomaan, että omistuksella on väliä.