anssi.vaisanen@kaleva.fi
Jos urheilija on kerran kärynnyt ja kärsinyt kahden vuoden kilpailukiellon, hänellä on uskottavuusongelma: kerran konna - aina konna. Kun seuraavan kerran A-näyte vilkuttaa positiivista, kuka enää uskoo urheilijaan?
Ensikertalaiset ovat selittäneet käryjään banaaneilla, yskänlääkkeillä, talonmiehillä, lisäravinteilla ja sabotaasilla. Jotkut sinisilmäisesti puhtaaseen urheiluun uskovat ovat aluksi olleet urheilijan puolella, kunnes B-näyte on naulannut arkun kannen lopullisesti kiinni.
Rikoksen uusija on aika heikoilla yrittäessään selitellä.
Nyt ilkkuvat taatusti norjalaiset ja ruotsalaiset, joiden mielestä Kaisa Variksen kilpaileminen ampumahiihdon maailmancupissa on ollut vähintäänkin kyseenalaista hänen dopingtaustansa takia: leima on loistanut otsassa koko ajan.
Varis on ollut muita tarkemmassa syynissä sekä kilpailu- että harjoituskaudella, eikä käryjä ole tullut. Olisiko ampumahiihtäjä ottanut tietoisen riskin? Tuskin. Ei liikuntatieteiden ylioppilas voi olla niin hölmö.
Urheilijoiden kassit pursuavat vitamiineja, lisäravinteita, palautusjuomia ja -geelejä. Olisiko joku luontaistuotekauppias onnistunut myymään uuden "ihmepillerin" Variksen yöpöydälle ilman, että Varis olisi tiennyt, mitä pilleri sisältää?
Vai onko sittenkin takana vanha tuttu erytropoietiini (epo), joka olisi siivittänyt Variksen maailmancupin osakilpailuvoittoon Ruhpoldingissa tammikuussa? Mikä tai kuka olisi saanut Variksen uskomaan, että epo ei enää näy testeissä?
Tapauksessa on monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. Erityisen kiinnostavaa on se, että Varis tuli itse ensimmäisenä julkisuuteen ja kiisti syyllistyneensä dopingrikkomukseen. Muussa tapauksessa asia olisi saattanut pysyä salaisena aina B-näytteen analysointiin saakka.
Kokonaisuuden kannalta taitaa olla ihan sama, jos Variksen ura vaikka päättyy tähän. Suurimman tuskan kantanee uutta nousua tekevä Ampumahiihtoliitto, jonka kaikissa yhteistyösopimuksissa lienee yksiselitteinen dopingpykälä.