Jälleen Suomessa haetaan selitystä tapahtumaan, joka on selittämätön. Selkein yhdistävä piirre suomalaisissa joukkosurmissa on tekijän sukupuoli. Ne ovat ahdistuneiden miesten aikaansaannosta.
On asioita, joita voi mitata vain vaikutelman tasolla. Yleinen järkytys kauppakeskus Sellon murhien jälkeen tuntuu jollain tavalla yllättävänkin lievältä, aivan kuin tällaiseen olisi jo turruttu. Tapahtunutta verrataan väistämättä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmiin, eikä nyt ollut kyse silmittömästä väkivallasta suljetussa tilassa. Kyse oli tappajasta, joka oli valinnut kohteensa.
Silti tappajan naisystävää lukuun ottamatta kukaan kuolleista ei voinut aavistaa olevansa vaarassa. Heidän elämänsä lopetti henkilö, jonka mieli ei ollut enää tästä todellisuudesta. Ei ole mitään aihetta ajatella, että tapahtunut olisi jollain tavoin "lievempää" kuin koulusurmissa. Tämä oli järjetön väkivallan purkaus, jonka hyvät selitykset karkaavat käsistä.
Tekijän ulkomaalaistausta tarjoaa reitin, jolla syyllisyyttä voidaan koettaa kohdistaa Suomen ulkomaalaispolitiikkaan. Pääministeri Matti Vanhanen pohti nettipäiväkirjassaan aiheellisesti - monen muun tavoin - kuinka oleskelulupa saattoi jatkua, vaikka kansalaisuutta ei miehelle voitu monien rikkomusten vuoksi myöntää. Mutta ei tämä vain oleskeluluvasta ollut kiinni. Lähestymiskiellotkaan eivät tehonneet, ja jostain mies oli hankkinut käsiinsä laittoman aseen.
Toivottavasti aselakien oleellinen uusi kiristäminen, jota sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen esitti 2. tammikuuta Kalevan haastattelussa, ei jää minkäänlaisten verukkeiden ja hidasteiden jalkoihin. Suomessa on yksinkertaisesti aivan liikaa aseita, ja etenkin metsästyksen ja valvotun ampumaharrastuksen ulkopuolisia aseita on vähennettävä tuntuvasti.
Ei sekään sinällään rikoksia estä eikä poista aseiden pimeitä markkinoita. Mutta jostain on lähdettävä purkamaan sitä yhtälöä, että Suomessa on 1,6 miljoonaa käsiasetta, länsimaisittain poikkeuksellisen paljon väkivaltarikollisuutta ja aivan liian usein toistuvia joukkosurmia.
"Suomi on tullut lähemmäs Eurooppaa näiden tapahtumien perässä", kommentoi poliisiylijohtaja Mikko Paatero Yleisradiossa Espoon murhien jälkeen. Se on ällistyttävä sanavalinta, sillä viime vuodet juuri Suomi on ollut se Euroopan maa, josta on uutisoitu "näitä tapahtumia". Silmitön väkivalta alkaa olla jo kiinteä osa Suomi-kuvaa, kuin lähtemätön likatahra.
Nyt tekijänä ei ollut nuori, koulussa syrjäytynyt mies, vaan Kosovon levottomissa oloissa kasvanut, jo aikuinen ihminen. Motiivi näyttää löytyvän sairaasta mustasukkaisuudesta. Syyllinen ei jäänyt kohtaamaan tekojensa seurauksia - mikä sekin on tyypillistä. Myyrmäen, Jokelan, Kauhajoen ja nyt Sellon jäljiltä ei ole ketään, joka kertoisi, mikä oikein johti tähän pisteeseen.
On yhä mahdotonta sanoa, mistä löytyy lopullinen selitys Ibrahim Shkupollin hirmutekoihin. Selkein yhdistävä piirre on, että vain miehet ovat pystyneet tällaiseen.
Ratkaisuja Suomessa vellovaan väkivaltaongelmaan on haettava paljon syvemmältä kuin internetin valvonnasta, viranomaisten toiminnasta, maahanmuuttopolitiikasta tai jalkapannoista.
Se on vaikeaa, mutta todellisuudelta ei voi ummistaa silmiä. Suomessa pidetään kestojulkkiksena entistä mäkihyppääjää, joka toistuvasti on humalapäissään pahoinpidellyt kumppaniaan. Viimeksi Matti Nykänen oli otsikoissa joulun aikaan. Aika harvassa kulttuurissa hymähdellään sille, että mies sohii puukolla naista.