Eduskuntavaalit ovat ovella. Puolueet ja poliitikot ovat taas kaivaneet esiin yhden perisuomalaisen vaalipuheiden aiheen, autoveron ja sen tulevaisuuden.
Muun muassa Mikko Alatalon (kesk.) mukaan se on nykymuodossaan tullut ”tiensä päähän” ja Perussuomalaiset on vaaliohjelmassaan luvannut poistaa tai ainakin laskea sitä.
Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) taas puolustaa ihan ministerin postinsa velvoituksella nykykäytäntöä toteamalla, että verotus on ollut hyvinkin toimivaa lukuun ottamatta käytettyjen autojen tuontia.
Vuosia keskustelua seuranneena tätä vaaliaihetta on kuitenkin vaikea ottaa todesta. Esimerkiksi niin kokoomus kuin keskustakin ovat oppositiossa ollessaan pitäneet asiaa esillä, mutta hallituksessa asia on unohdettu ja vanha käytäntö on jatkunut pienin muutoksin.
Äänestäjien kannalta lopputulos on ollut se, että autojen hinnat ovat Suomessa eurooppalaisittain kovat, autokanta keskimäärin todella vanhaa ja sen myötä saastuttavaa.
Lisäksi verotuksella on ollut suora vaikutus myös liikenneturvallisuuteen. Turvallinen liikenne kun muodostuu kolmiyhteydestä, johon kuuluvat toimivat liikennesäännöt, turvallisiksi rakennetut hyvät tiet, joista tunnetusti on myös tingitty, ja nykyaikainen autokanta, joka pystyy suojelemaan mahdollisimman hyvin onnettomuuteen osalliseksi joutuvaa kansalaista.
Takavuosina kovalle verotukselle yhdeksi perustaksi esitettiin lisäksi sitä, että sen seurauksena autotehtaat myyvät Suomeen autojaan halvemmalla kuin muualle ja että veronalennus valuisi siksi vain autotehtaiden taskuun.
Kovin suurta uskoa kilpailun voimaan ei valtiovarainministeriöstä silloin tuntunut löytyvän, mutta viimeisimpien julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tämäkin peruste on jo menettänyt merkityksensä.
Suurena yllätyksenä tuskin kukaan pitää sitä, että Autontuojat ry:n vasta teettämän tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisista poistaisi tai puolittaisi autoveron. Autoveron alentamista toivoivat eniten alle kolmevuotiailla ja yli 15-vuotiailla autoilla ajavat.
Niin tai näin, jos autoveroon joskus kosketaan, se tapahtuu käytännössä melkein yhdessä yössä ja ilman että kukaan hiiskuu asiasta etukäteen mitään. Tämä yksinkertaisesti siksi, että jo pelkät huhut autoveron laskemisesta saavat ihmiset yleensä siirtämään investointipäätöstään.
Voikin hyvin kysyä, oliko tammikuun heikosti sujuneen autokaupan takana yhtenä syynä se, että osa kansalaisista jäi odottamaan, josko vaalijorinoihin voisi kerrankin luottaa.
Mielenkiintoista keskustelussa on sekin, että esitykset siitä, miten verotus hoidettaisiin jatkossa puuttuvat täysin.
Lukemani selvityksen mukaan autoveron vaikutus auton hinnassa käytännössä häviää kahdeksassa vuodessa. Niinpä yksi keino hoitaa homma olisi luoda maahan kahdeksan vuoden siirtymäaika, jonka aikana maassa olisi kahden verokannan automarkkinat.
Käytännössä asia voisi mennä esimerkiksi näin: uudessa autossa on hinnan lisäksi arvonlisävero ja tuhannen euron rekisteröintimaksu. Lisäksi autosta perittäisiin käyttöönoton yhteydessä ensimmäisen vuoden perusvero eli kansan suussa käyttömaksuna kulkeva vero, jonka taso oli 1,5–2-kertainen nykytasoon nähden.
Kahdeksan vuoden ajan, niin sanotun vanhan autoveron aikana hankitut autot maksaisivat alempaa perusveroa, minkä jälkeen kaikkien autojen vuosittain perittävä perusvero nostettaisiin samalle tasolle uusien autojen kanssa.
Kokonaisuudesta hyötyisivät kuluttajat, ympäristö ja liikenneturvallisuus, ja lisäksi automyynnin piristyminen turvaisi alan työpaikat. Ja valtiokin pystyisi ennakoimaan autoverotulonsa jatkossa nykyistä tarkemmin.
Kolumni