Kun kansainvälinen taloustaantuma teki tuloaan viime syksynä, Venäjällä valtion hallitsemilla tv-kanavilla vedettiin neuvostovaihde päälle vanhasta muistista. Tv-kanavat uutisoivat, kuinka Yhdysvallat kävi jo kuolinkamppailuaan kun taas Venäjä oli "vakauden saareke" hallitsijoiden viisaan politiikan ansiosta.
Sen jälkeen ääni Kremlin kellossa on muuttunut realistisemmaksi, lähemmäksi talouden tunnuslukujen kylmää arkea. Ensimmäisellä vuosineljänneksellä Venäjän talous supistui seitsemän prosenttia. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ennusti maaliskuun lopussa tämän vuoden supistumisluvuksi 5,6 prosenttia. Se on jopa enemmän kuin järjestön Yhdysvalloille ja euroalueelle ennustama alamäki. Venäjä itse ennustaa tosin vain kahden prosentin miinusta.
Ankeista luvuista seuraa ikävyyksiä kehittyneissäkin maissa, mutta Venäjän tapaisille kehittyville valtioille talouskriisit ovat todellista myrkkyä. Venäjällä on hyvässä muistissa 1990-luvun lopun oma talouskriisi, jossa tavisten säästöt katosivat, kun rupla romahti. Suurin kysymysmerkki on nyt tietysti se, ärsyttäisikö pitkittyvä taantuma kansalaiset kaduille.
Neuvostoliittoa sanottiin savijaloilla seisseeksi jättiläiseksi. Taloustaantuma on paljastanut armottomasti nyky-Venäjän talouden savijalat, jotka ovat ehtaa neuvostoperintöä. Infrastruktuurin uudelleenrakentaminen on vasta alussa, ja viennistä yhä noin 60 prosenttia on öljyä ja maakaasua.
Venäjän talous kasvoi 2000-luvun alkuvuosina hulppeasti niin kauan kuin öljyn hinta hipoi pilviä. Öljyn hinta näkyy suoraan valtion kassassa. Tilanne oli sama jo neuvostoaikoina, jolloin öljydollarien runsaus näkyi vaikkapa Suomesta tuotuina samanlaisina harmaina miesten pukuina ja kenkinä. Neuvostovaltion romahduksen yksi keskeinen syy oli kestämätön yhtälö, jossa öljytulot ehtyivät samaan aikaan kun asemenoihin syydettiin rahaa.
Runsaat raaka-ainevarat ovat yhtä aikaa Venäjän siunaus ja kirous. Niin kauan kuin tuotantorakenne pysyy yksipuolisena, Venäjä on myös vastaisuudessa enemmänkin maantieteellinen ja sotilaallinen kuin taloudellinen suurvalta. Vuoden 2007 lopulla Venäjä oli vasta 11. suurin talous maailmassa.
Venäjän valtti keskellä talouskriisiä on se, että valtio on hyvien vuosien öljy- ja maakaasutulojen ansiosta velaton. Sen valuuttavaranto on kolmanneksi suurin Kiinan ja Japanin jälkeen, mutta siitä katosi elo-maaliskuussa, taantuman alkusoitossa, jo runsas kolmasosa. Eli mikä laulaen tulee, voi viheltäen mennä. Talouslehti Forbes puolestaan laski, että Venäjän sata rikkainta köyhtyi vuodessa 70 prosenttia, kun taantuma teki selvää heidän pitkälle velkarahaan perustuvista omistuksistaan. Rahassa mitattuna oligarkkien omaisuuden laskennallisesta arvosta lähti noin 300 miljardia euroa.
Suuri kysymys tietysti kuuluu, johtaako huonojen talousuutisten hyökyaalto nykyisten vallanpitäjien kannalta epämiellyttäviin poliittisiin seurauksiin. Taloustieteilijä Jevgeni Gontmaher arvioi jo lokakuussa, että Venäjä voi ajautua syvään yhteiskunnalliseen kriisiin. Merkit levottomuuksista ovat jääneet ainakin toistaiseksi vähiin.
Ennusmerkit eivät ole kuitenkaan hyviä. Rupla on devalvoitunut lyhyessä ajassa lähes kolmanneksen. Inflaatio laukkaa yhä yli kymmenen prosentin vauhtia, yritykset ovat korviaan myöten veloissa, monet yritykset ovat leikanneet palkkoja ja kansalaiset joutuvat käyttämään vähäisiä säästöjään. Maailmanpankin mukaan työttömyys kapuaa tänä vuonna yli 12 prosenttiin, ja köyhyysrajan alapuolelle jää jo lähes joka viides. Valtion budjetista voidaan varavaltiovarainministeri Tatjana Nesterenkon mukaan joutua leikkaamaan ensi vuonna jopa 30 prosenttia. Pankkisektorille ennustetaan suurta harvennushakkuuta, sillä pankkien taseissa olevien ongelmaluottojen odotetaan kasvavan tänä vuonna ainakin kymmeneen prosenttiin.
Vallanpitäjät voivat laskea paljon kansalaisten ilmiömäisen selviytymiskyvyn varaan. Vanhemmat polvet ovat tottuneet tulemaan toimeen pula- ja varjotaloudessa. Arvoitus sen sijaan on, miten hyvän elämän makuun päässyt nuorempi polvi reagoi, jos siitä joutuisi luopumaan.
Kaiken kaikkiaan Venäjän talouden ennuste näyttää huonolta. Kriittinen taloustieteilijä Jevgeni Gontmaher kirjoitti sen äsken näin: "Venäjän kriisi on vakavampi kuin lännessä... Kreml on täysin voimaton vastustamaan miljoonia ihmisiä, jotka ovat menettäneet työnsä tai joiden reaalituloja palkkojen leikkausten ja inflaation tuhoisa yhdistelmä ovat tiputtaneet."