Taantuma kellistää viimeistään tänä talvena pitkään jatkuneen hyvän työllisyyden. Työttömyysasteen harppaus 8,2 prosenttiin kertoo ankeaa kieltään taantuman vankistuvasta otteesta.
Tilastokeskus ei ennakoi työttömyyden hellittävän lähiaikoina, sillä työllisyyden koheneminen edellyttää talouden kasvua. Yt-kurimuksen ja lomautukset läpikäyneet työpaikat odottavat uusia iskuja. Moni on jäänyt vuoden sisällä työttömäksi jo pariin otteeseen.
Bruttokansantuote on viime kuukausina tippunut reippaasti pakkaselle. Talouden elpymisen hento verso ei vielä riitä työttömyyden kasvun taltuttamiseen, vaan siihen tarvitaan pitempää ja reippaampaa talouden kasvua. Samaan aikaan valtiovarainministeriö ja talousoppineet kinaavat elvytyspolitiikan tehosta.
Protestanttisen työetiikan kyllästämä suomalainen työntekijä on hämmentynyt. Mihin katosi työvoimapula ja haave pidentyvästä työurasta? Joku niistä kyllä puhuu, mutta reaalimaailma kertoo aivan toisenlaisesta todellisuuden tasosta.
Suomalaisyritysten piti myös olla paljon paremmassa kunnossa ja iskunkestävyydessä verrattuna edelliseen lamaan. Paniikinomaiset ratkaisut kielivät muusta. Käytännössä väkeä pannaan surutta pihalle joko irtisanomisin tai eläke- ja työttömyysputkijärjestelyin niin paljon kuin kehdataan. Onneksi enää ei sentään tarvitse kuunnella lipevää puhetta henkilöstöstä yritysten tärkeimpänä voimavarana. Se aika meni jo.
Suomalaiset ovat varsin työorientoitunutta kansaa tai ainakin niin annamme luulotella itsellemme. Totta onkin, että työ on monille tärkeä asia ja jopa elämän sisältö. Töitä puserretaan vielä illalla kotona ja läppäri otetaan mukaan jopa sänkyyn. Myös kännykkä on koko ajan näkösällä, koska monien työntekijöiden odotetaan olevan koko ajan tavoitettavissa.
Globaalissa riistokapitalismissa ristiriita syntyy siitä, että työntekijä ei ole enää omistajalle tärkeä. Työ voidaan teettää muualla ja kokonaisia tehtaita voidaan purkaa ja siirtää halvempien tuotantokustannusten maihin.
Katkeruutta herättää myös se, että hyvinvoiva herrakööri livahtaa eläkkeelle heti, kun kultainen kädenpuristus sen mahdollistaa. Toista se on viettää eläkepäiviä rolex ja golfmaila kädessä Espanjan lämmössä kuin kituuttaa pienellä työttömyyskorvauksella tai työeläkkeellä pohjoisen räntäsateessa.
Asioita voi ajatella myös toisin. Väitetään, että raha ei tuo rakkautta ja onnea. Kun on paljon aikaa ja aineellinen elämä on niukkaa, on mahdollisuus panostaa henkisiin asioihin, perheeseen ja lapsiin. Taantuman oloissa koti- ja perhekeskeisyys nousevat aina arvoonsa, samoin käsillä tekeminen. Lama kiihdyttää kotileipomista ja käsitöiden tekoa.
Tuore tutkimus kertoo myös sen, että parisuhteissa on nykyään enemmän rakkautta kuin ennen. Samainen tutkimus paljastaa myös, että raha ei lisää pariskuntien onnea, kunhan perustoimeentulo on kunnossa. Siinä tullaan kysymykseen, mikä on riittävä perustoimeentulo.
Toki onneen riittää niukkakin elanto. Materiaalisilla arvoilla ei loppupeleissä juuri ole merkitystä. Vaihtoehtoinen omavaraistalous on kuitenkin vain harvojen mahdollisuus nykyään. Rahatalous ja kaupunkimainen elämäntapa on vallitseva. Ilman elantoa turvaavaa työtä vaatimatonkin elintaso on työn takana.
mirja.niemitalo@kaleva.fi