Hei, missäs ne tennismailat ovat, täällähän piti olla jonkinlainen Grand Slam? Rotuaarin lavalla heiluu lauantai-iltapäivänä pelkkä mikrofoni, jonka ääreen tavallisen oloisia immeisiä astelee yksi kerrallaan kolmen minuutin välein.
Ahaa, kyseessä onkin Poetry Slam - lavarunouden SM-karsintaosakilpailu, joka soluttautui osaksi Klassisen yön päivällistä osiota. Korvien avautuessa alkaa huomata, että ilmassa sinkoileekin melkoisia paukkuja. Sanat "salarakas", "hautausmaa", "hanurinsoittaja", "possu" ja muutama Oulun murteella mätkäisty eroottinenkin ehdotus erottuvat runonsäkeiden joukosta. Sekä julkaisseet että pöytälaatikkorunoilijat lausuvat omia runojaan häpeilemättä.
Runoilijat lyövät sekä suoraan että kierteellä.
"Olemme täällä pitämässä hauskaa. Kilpailun tarkoitus on tuoda runoutta suuremman yleisön kuuluville. Osalle osallistuminen merkitsee myös itsensä ylittämistä", määrittelee kisan järjestäjätahon, oululaisen Huutomerkki ry:n puheenjohtaja Tuomo Heikkinen.
Poetry Slam on Yhdysvalloissa parikymmentä vuotta sitten keksitty laji. Suomeen slämmäys rantautui vuosituhannen vaihteessa savovviäntäjä Olavi Rytkösen organisoimana. Tänäkin syksynä suomenmestaruus ratkaistaan Kuopion maisemissa.
Paremmuusjärjestys lavarunokisoissa ratkeaa yleisön toimesta. Selvää on, että kriteerit eivät ole välttämättä kovin korkeakirjalliset.
Oulun SM-osakilpailuun uskaltautui yhdeksän runonikkaria. Kahden pudotuserän jälkeen jäljelle jääneet kolme finalistia yrittivät laulaa toisiaan suohon eri taktiikoin. Vähäeleisestä esiintymisestä päätellen kaikki luottivat puhutun sanan voimaan.
Viimeisimmässä J.H. Erkon kilpailussakin menestynyt Tuomo Heikkinen resitoi yllätyksillä ladattuja tekstejään levollisella auktoriteetilla. Liekö nokkelia sanaleikkejä ollut kertakuulemalla liikaa, kun lavakisasta heltisi nyt vain kolmas sija? Tarkkanäköisellä ironialla terästetty ylevän ja arkisen cocktail humahti joka tapauksessa tajuntaan:
Taru Hallikainen väritti esitystään näyttelijän kaltaisin äänenpainoin.
Voittoon kiri lopulta Harri Holtinkoski dramaattisella draivillaan. Hänen valttinsa olivat lapsenmielisen oivaltavat aforismit, joista ei itseironiaa puuttunut: "Mies on pikkupoika / aina / aina / aina."
Voitostaan typertyneenä Holtinkoski lausuu kiitoksensa läsnäolijoiden ohella myös isälleen ja äidilleen. Syksyllä ilmestyy hänen kolmas runokirjansa Minervan kustantamana.
