"Tosi hyvä. Varmaan paras teatteriesitys, minkä olen koskaan nähnyt!" Tämä on Ainokaisa Veteläisen, 15 vuotta, spontaani reaktio Koulupihan tarinoiden ensi-illan päätyttyä.
Hänen mielestään esitys oli uskottava ja tosi hauska.
"Tää on niin sitä nuorten elämää. "Varsinkin se kohtaus, jossa luokan ote alkoi lipsua. Ajattelin heti meijän luokkaa, mitä tapahtuisi, jos opettaja olisi poissa. Varmaan käyttäydyttäis just noin. Eikä yritetty tehdä näytelmää nuorista minkään suuremman ongelman kautta."
Ainokaisan luokka Myllytullin 8 A on ollut yhtenä mukana tekemässä eri tehtäviä, joista poimittiin juttuja osaksi Oulun kaupunginteatterin Platform +11 -tuotantoa. Käsikirjoituksen kokosi dramaturgi Jukka Heinänen ja esityksen ohjasi Heta Haanperä.
"Ei ois ehkä ikinä uskonut, että ne saa sieltä revittyä tuollaista materiaalia. Aamukohtaus oli niin loistava, että se ois voinut jatkua iäisyyksiin. Tunnistin siitä yhden mun kaverin, joka on sanonut, että ´huomenta´ on maailman rumin sana."
Ainokaisa kehuu henkilöitä todellisen tuntuisiksi.
"Oli hyvä, ettei niistä tehty ääristereotypioita. Esimerkiksi se tyttö, joka meikkasi ja oli hirveän ulkonäköorientoitunut, sit se ei kuitenkaan ollut siinä hahmossa se pääasia. Hahmot olivat niin arkisia, että niitä oli helppo katsoa."
"Esityksestä sai tavallaan vertaistukea. On päiviä, kun kaikki tuntuu menevän päin honkia. Siinä oli äärijuttuja, mitä ei ehkä kukaan tee, mutta kaikki sisällään haluaisi. Opettajia ja vanhempia vähän kritisoitiin, mitä yleensä tehdään vaan kavereitten kanssa."
Vanhemmat teatteriin mars!
"Mietin esityksen aikana, että kyllä kannattais vanhemmatkin tuoda katsomaan. Ne saattais oppia, että nuoria voi oikeesti väsyttää, vaikka aikuisesta ehkä tuntuukin, että niillä on vielä enemmän hommaa. Me ollaan nuorempia ja meillä on meijän ikäisille liikaa hommaa joskus."
"Nuo on tärkeitä juttuja. On tärkeätä, että niitä myös esitetään. Asiat olit tuotu esille hirveän leppoisasti. Ei tule raskasta oloa, vaan hymyilyttää ja naurattaa vaan."