"Läsnäoleva aika ja mennyt aika/ovat kenties kumpikin läsnä tulevassa ajassa/ja tuleva aika sisältyy menneeseen aikaan./Jos kaikki aika on ikuisesti läsnäolevaa/ajalle ei ole lunastusta", alkaa T. S. Eliotin runokokoelma Neljä kvartettoa (WSOY 2007). Kokoelman uuden suomennoksen on tehnyt Juha Silvo.
Vuonna 1948 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Thomas Stearns Eliot (1888-1965) uudisti 1900-luvun runouden. Hänen Autio maa -kokoelmansa tunnetaan modernismin radikaalina merkkiteoksena, mutta Eliot itse piti päätyönään vuonna 1943 julkaistua Neljä kvartettoa -kokoelmaa.
Kokoelman osat olivat alun perin ilmestyneet itsenäisinä runoina vuosina 1936-42.
Silvo luonnehtii teoksen jälkipuheessa Eliotin runoutta kultivoiduksi, kontrolloiduksi ja tarkoituksellisen etäännytetyn tuntuiseksi.
Teos on kaksikielinen, englanninkieliset alkuperäisrunot ja suomennos ovat esillä rinnakkain. Neljä kvartettoa ilmestyi WSOY:n ja Nuoren Voiman Liiton yhteisessä Maailman runo -sarjassa.