Satakuntalaissyyttäjän toiminta joutui apulaisvaltakunnansyyttäjän tarkasteluun, kun syyteharkinta venähti yli vuoden mittaiseksi syyttäjän oman unohduksen takia.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen Pekka Koposen mukaan hyvään syyttäjätapaan kuuluu, ettei syyteharkinta saa kestää puolta vuotta kauempaa ainakaan syyttäjästä johtuvista syistä. Koponen päätti kuitenkin, ettei ryhdy toimiin, koska kihlakunnansyyttäjä hoiti asian kiireellisesti heti virheen huomattuaan.
Syyttäjän piti tehdä syyteharkinta kahden miehen epäillyistä petoksista. Esitutkintamateriaali oli kuitenkin syyttäjän kansliassa sijoitettu vahingossa ratkaistujen juttujen joukkoon, joten materiaali ei kulkeutunut syyttäjälle asti, eikä hän muistanut sitä kaivatakaan.
Kömmähdys tuli esille vasta, kun epäilty itse otti yhteyttä syyttäjään ja ihmetteli syyteharkinnan pitkää kestoa.
Petosvyyhdin ensimmäiset osat tulivat syyteharkintaan jo vuoden 2005 lopussa ja viimeiset vuoden 2006 maaliskuussa. Koska syyttäjän paperit olivat karkuteillä, miehet saivat petossyytteet vasta tämän vuoden huhtikuussa yli vuoden kuluttua syyteharkinnan alkamisesta.
Toinen syytteen saaneista miehistä kanteli valtakunnansyyttäjänvirastoon, koska syyteharkinta kesti hänen mielestään liian kauan.
Satakunnan kihlakunnansyyttäjän mukaan syynä syyteharkinnan viivästymiseen oli unohdus ja erehdys.