Irak-vuotojutun syyteharkinnan lopputulos ei yllättänyt oikeustieteilijöitä. Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Terttu Utriainen sanoo, että syyttäjällä oli jutun syyteharkinnassa keinot vähissä.
"Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kyse ei ollut vähäpätöisestä teosta, josta syyttäjä voi tehdä syyttämättäjättämispäätöksen. Jos rikoksen tunnusmerkistö on todennäköisin syin täyttynyt, syyttäjällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin nostaa syyte ja jättää haastehakemus oikeuteen", painottaa professori Utriainen.
Rikoslain 40. luvun viidennessä pykälässä mainitun virkasalaisuuden rikkomisen tunnusmerkistö täyttyy, jos henkilö paljastaa asiakirjan tai tiedon, joka viranomaisten julkisuudesta annetun lain tai muu lain mukaan on salassa pidettävä tai jota ei lain mukaan saa ilmaista.
Julkisuudessa on myös aprikoitu, että tasavallan presidentin entisen neuvonantajan Martti Mannisen saamat potkut olisi riittänyt ja että ne olisi vain sinetöity syyttämättäjättämisratkaisuilla.
Terttu Utriainen korostaa, että tässä tilanteessa Mannisen erottaminen oli puhdas hallinnollinen ratkaisu ja että sillä ei ole mitään tekemistä syyteharkinnan kanssa. Oikeuskäytännössä on toki useita kertoja otettu rangaistusta mitattaessa huomioon alentavana tekijänä myös virkamiehen erottaminen virastaan.
Jos Helsingin käräjäoikeus aikanaan toteaa Martti Mannisen syyllistyneen syytteen mukaiseen rikokseen eli virkasalaisuuden rikkomiseen, hän voi saada teosta sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Vankeustuomio tuskin tulee kysymykseen, koska Mannisella ei tiettävästi ole taakkanaan aiempia rikoksia, joten mahdollinen rangaistus on virankin menetys mukaan huomioon ottaen enintään muutaman kuukauden pituinen ehdollinen tuomio.
Kansanedustaja Anneli Jäätteenmäen (kesk.) tilanne on hiukan kimuranttisempi. Syyttäjä ilmeisesti syyttää häntä ensisijaisesti yllytyksestä virkasalaisuuden rikkomiseen ja toissijaisesti avunannosta samaan rikokseen.
Yllyttäjää tulee rangaista kuin tekijää, mutta käytännössä rangaistus ei välttämättä ole yhtä ankara kuin päärikokseen syyllistyneellä.
Avunanto on puolestaan vähentämisperuste. Avunantajalle voidaan langettaa kolmeneljäsosaa tekijän rangaistuksesta. Eli tässä tapauksessa enimmäissakkorangaistus olisi 90 päiväsakkoa ja vankeusrangaistus puolitoista vuotta.
Yllytys tulee kysymykseen, jos Jäätteenmäen todetaan olleen asiassa jutun henkinen alullepanija ja avunanto, jos Manninen on tehnyt aloitteen ja Jäätteenmäki on ollut vahvasti juonessa mukana.